Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Jos metsästys heille kesällä ja syksyllä hyvin onnistuu, pitävät he itsensä loppumattoman onnellisuuden omistajina, sillä he sitte viettävät koko talven aivan surutta ja murheetta. Silloin he vaan syövät ja makaavat, nousevat ylös ja taas syövät ja makaavat.
Nyt, armas Emma kultaseni, on päätetty niin, että täti jää tänne, siksi kun Toivo paranee sen verran, että äitinsä surutta saattaa jättää hänen. Tietysti minäkin jään, että tädillä on seuraa. Me jäämme siis luultavasti tänne toukokuun loppuun. Kyllä te minun mielestäni saatatte taputella Luoto enoa ja sovittaa asia niin, että tekin tulette tänne. Aatelkaas, kuinka verrattoman hauskaa me saisimme.
Jos siis synti soimajaapi, Peljättää paha tekosi, Kuolema kidan avaapi, Kaipaapi kamala henki, Istut uskolla iloiten Herran haavoissa surutta, Sanot suulla rohkealla: "Kuolema kussa otasi? Kussa hiisi hilpurisi?" Synti on kuoleman otana. Laki synnillä sylissä. Kiitos korkean Jumalan Tähden voiton voimallisen, Meidän puolella parahan!
"Hyväpä täss' on miesten olla, armas naistenki elellä. Ei tässä surulla syöä, ei eletä huolen kanssa; tässä syöähän surutta, eletähän huoletoinna iällä tämän isännän, elinajalla emännän. "Kumman tässä ensin kiitän, isännänkö vai emännän?
Niin, hän aavisti sitä, mutta ei surutta. Hän oli liiaksi ihastunut Kustaa III:nen aikakauteen, voidakseen noin vain helposti unohtaa sen tanssin, jossa silloin menuetin ja fandangon ohella leiskuttiin. Kevytmielistä polkkaa ei hän koskaan olisi sietänyt. Hän oli, lyhyesti sanoen, ankaran vanhoillinen ja paikallaan pysyvä, mikä lienee pahinta, mitä yleensä voidaan sanoa tanssinopettajasta.
Sitte seurasi olo, jossa ritari täydellä tunnolla itsestänsä ja tilastansa katseli onnensa kovia kohtaloita ei ainoastaan ilman huoletta ja surutta, vaan yhtä tyvenesti kuin jos hän olisi nähnyt niitä teaterilla esitettävän, eli pikemmin niinkuin ruumiistaan eronnut sielu katselisi taaksensa edellisen elämänsä toimintoihin.
Yksin töllin seinuksella istuu lapsonen, Huonehia rakennellen hietaäyrääsen. Hän hiljaksensa hyräilee Ja tuumielee, laulelee Niin huoletonna, surutta, Kuin lintu keväimen. Mutta soitto kumajaa, maan pyhyys vallitsee. Lapsi töllin seinuksella hänkin vaikenee. Takoa kaukaa vainioin Kohoopi juhlallisna noin Nuo huiput Herran temppelin: Hän sinne katselee.
Päivän Sana
Muut Etsivät