United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuninkaallisen käskyn kuultua hyökkäsi kansa miehissä Pajaria vastaan. Tämä iski kannuksensa ratsunsa kylkeen; ori kiiti kuin nuoli kirkosta ulos. Täyttä laukkaa laski nyt Pajari Syrjäsalmelle päin, kohti Venäjän rajaa, jonka yli päästyänsä hän olisi ollut turvassa. "Mutta koko kirkkoväki ajoi häntä perästä, huutaen kostoa sortajalle.
NUORI JOUKO. Korpi on korea kyllä Häijyn miehen häätuvaksi. SINIKKA. Joutikin sinulle murhe, Häpeää kypärän täysi: Ryöstäjälle, raastajalle, Orjan onnen sortajalle Kylvän suoloilla surusi, Jotta haavas kirveltävi. NUORI JOUKO. Rumat on rumalla eljet. SINIKKA. Olin ennen aikoinani Mielestäsi kyllin kaunis, Kelpasin pojan pidellä.
Suomi, maamme kotoinen, et veren vuotamatta joudu koskaan väkivallan alle, eikä ijäss' ikien tää kansa väisty, vapauttaan hyljäten. Kuolla voipi urho vaan, ei vaaraa väistä, pakene, ei antau hän sortajalle. Kuolo, onni sotilaan, osamme olkoon, taistella kun saimme vaan! Siis miekkahan ja vastaan vainojaamme! Tie kuoleman vie kohden kunniaamme. Viipymättä rynnätkää!
Viis palvelijaa Syyrian kuninkaan Eteenne pääsemistä anovat. AHAB. Ken heidät laittoi, kertoivatko sen? PALVELIJA. He käskyst' ovat täällä herransa. AHAB. He tänne tulkoot, kuninkaan he tapaa. Näin maassa polvillani rukoilen: Suo surma Israelin sortajalle Ja röyhkeälle Herran pilkkaajalle!
Mä pohjan virtain maassa Sen hurmemettä join, Sen leimutaivahassa Vaan tulta nähdä voin, Ja siksipä syömeni sykkii Ja taistohon houkuttaa, Se turha ei oo, sillä tykkii Se kostamaan sorrantaa! Haudan kaivaja. Mä kaivan hautaa kielen sortajalle, Mi vielä kerran koettaa voimiaan Ja kätken hänen patasaven alle, Se ett'ei sieltä nouse milloinkaan.
Eikö koskaan anteeks suone Suomen heimo sortajalle, päälle unhon lunta luone, jos hän menee maankin alle?» Huutaa maalle, taivahalle! Eipä mielly mielen lepo. Vastaa kaiku: »Maankin alle!» Rientää Hurtan hurja hepo rintaa vaaran pilvipäisen niinkuin tuima pohjatuuli; hyyssä hapset urhon jäisen pakkasessa partahuuli.
Tylysti hän lausahtavi: Lyhyt on mieli tyttölapsen, Et voi syntyjä tajuta! Toisin on tämän urohon: Suopi kuulla lapsienkin, Ikä-ihmisten tajuta. KIRRI. Minun on pojan poloisen Sydän syttä, pää savea, Kuullessani Joukon siskon Sotamieltä soimaavan. Sota on surma sortajalle, Se minun valani vahva! TAINA. Suotta haastat sortajasta! Sortaisiko laulun mahti!
Ensi kerran nyt palajan Mun omalta pelloltani, Sotapellolta jalolta. Mut en vielä voi iloita Ennenkuin on koston niitto Untamon kylissä tehty. Surma veljen sortajalle! JOUKKO. Surma veljen sortajalle! Urhot, nyt levätessänne Saalistanne nauttikaatte! Joukko asettuu ryhmiin. Mutta muista, kelpo Kotro: Vahvat valvoen olemme.