United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän otti vastaan kaulaliinan ja vastasi muuten, niinkuin hänen tulikin, että kosijan tuli kääntyä hänen vanhempiensa puoleen. Sitten tulee joukkoon pitkä, roteva, mustapukuinen ja parrakas Suomalainen, tarjoten hohtavaa hopealusikkaa Lailalle. Pitkäveteisellä, äännekkäällä äidinkielellään puhuttelee hän Lailaa: "Tyttö kulta, kultanuppuseni, minä rakastan sinua kuollakseni!
Hän on pannut kaikki rahansa kosioliinojen ostamiseen, ja semmoista hän nyt tulee tarjoomaan Lailallekin. Hän työntää Mellet'in syrjään, kietoo muitta mutkitta kätensä Lailan kaulaan ja kysyy, tahtooko hän olla hänen kultansa ja ottaa vastaan kaulaliinan.
Sen sijaan pidetään pitkänlaisen helmatakin kaikki alanapit auki, niin että nuo liivit, hiukan nukkavierut, saavat paistaa. Kaulaliinan kuluneet paikat on sovitettu piiloon, samoin kuin pesurievun kulmalla kiilloitettujen patiinien nauhain solmutkin. Niin, ei tarvitse olla millänsäkään, tämä asu kyllä kelpaa, hän on comme il faut.
Minulla on, sanoi notarius, sittenkuin hän oli lämmennyt vaatteissa, ja sittenkuin lapset olivat alkaneet huvitella itseänsä hänen kanssansa, joka ei viipynyt kauan. Minulla on sangen tärkeä uutinen... Ei, antakaa kaulaliinan olla, lapsukaiset!
"Niin, näetkös", sanoi Laila, "sinä et osaa, niinkuin minä, valita nuoria, kauniita nahkoja." "Meillä ei ole porolaumaa, jotta olisi vara valita, niinkuin sinulla." "Tahdotko, niin saat minulta turkin? Me olemme aivan yhdenkokoiset. Minä neulon sinulle niin kauniin, oikein kauniin turkin." "Minä ostan sen sinulta." "Ostat minulta! Ei, minä annan sinulle turkin ja sinä annat minulle kaulaliinan."
EERO. Sitä et tarvitse. JUHANI. Onko kellään sormusta taskussa? TIMO. Ei minulla eikä, tietääkseni, muillakaan. Siinäpä se on: nuorenmiehen pitäisi aina käydä kiiltävä sormus plakkarissa. JUHANI. No peijakas! Tässäpä seistään nyt. Ja eilen oli meillä reppuryssä Iisakki, jolta olisin tainnut ostaa sekä sormuksen että kaulaliinan, mutta minä sika en tuota hoksannut.
Keveänä, kuulumattomana kun henki, hiipi tyttö vuoteeltaan, käärittyään suuren kaulaliinan ympärilleen. Herättämättä muuten keveä-unisia vanhuksia, lehahti hän heidän ohitsensa. Hän nojasi käsivartensa akkunan puitetta vasten, ja vinoon tulevat kuun säteet kohtasivat hänen lumivalkoista otsaansa ja rintaansa.
"Minä puhdistutan häntä, siitä ei teidän tarvitse hätäillä!" Matami kiitti uudestaan. Olihan tuo oikein hyvin tehty, että rouva Burström otti tytön mukaansa. Ja ehkäpä hän vielä aikoi antaa hänelle jotakin vaaterepaletta, kengänkulut, kaulaliinan tai kenties kokonaisen hameenkin.
Ja hanki narskui, suksi notkahteli ja sompa lauloi. Jumalainen keli! Näin ikinä ei ennen kiitänyt. Jo oli johdossa hän hiihtäjäin. Ei taakseen, sivuilleen hän silmännyt, vain yksi aatos hällä: eteenpäin! Mut luokka seuras joentörmää hetken, ja pojat kiihkeästi kurkottain jo kiisti tuloksista miesten retken. Siell' liehui liepeet Hannun kaulaliinan. Kun pitäis poika puoliansa vain!
Antakaa vaarin olla, hyi, onko Liinan tapa tehdä niin! sanoi äiti vakavasti pikku Liinalle, joka oli pistänyt pyylevän kätensä notariuksen kaulaliinan sisäpuolelle ja uhkasi hävittää koko paryrin. Tärkeä uutinen? kysyivät molemmat. Niin, näet, Emili, minä en ole saattanut ennenkuin vasta äidin kuoltua varastaa vanhaa Raamattuasi. Kiitos isä! Onko se mukana?