United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ikään kuin Annin rankaistukseksi jäi Faller seisomaan, vaikka hänen polvensa notkahteli. Hän katseli Annia niin surumielin, niin katkeralla katsannolla, että Anni painoi silmänsä alas. Vihdoin Faller lausui: "Kuinka sinun luonasi saisi istutuksi? Sinähän olet pakoittanut rauhan pois joka tuolilta". "Minä en tarvitse sinun saarnojasi. Senhän sinä olet aikapäiviä kuullut.

Silmäsin hänen mennessään wielä hänen jälkeensäkin: hänellä oli kookas ja sorea ruumis, joka säännöllisesti notkahteli hänen kuulumattomasti astellessaan.

Ja hanki narskui, suksi notkahteli ja sompa lauloi. Jumalainen keli! Näin ikinä ei ennen kiitänyt. Jo oli johdossa hän hiihtäjäin. Ei taakseen, sivuilleen hän silmännyt, vain yksi aatos hällä: eteenpäin! Mut luokka seuras joentörmää hetken, ja pojat kiihkeästi kurkottain jo kiisti tuloksista miesten retken. Siell' liehui liepeet Hannun kaulaliinan. Kun pitäis poika puoliansa vain!

Ajaa helistimme siis ulos Bonnin kaupungin tullista, pehmoisesti notkahteli taas satula, ketju hymisi hiljaa kuin hyvillään ollen, kello kilahti niinkuin pääsky piipahtaa maata vasten lentäessään ja matkanteko oli kuin leikin tekoa leveällä, sileällä tiellä. Suomessa ei jouda juuri maisemia katselemaan, sillä itse ajaminen kapeilla teillä vaatii siellä ajajan kaiken huomion puoleensa.

Kun hän kulki kuusikossa, vaelti petäjikössä, kuusoset kumartelihe, männyt mäellä kääntelihe, käpöset keolle vieri, havut juurelle hajosi. Kun hän liikahti lehossa tahi astahti aholla, lehot leikkiä pitivät, ahot ainoista iloa, kukat kulkivat kutuhun, vesat nuoret notkahteli. Viidesviidettä runo

Notkahteli näet käydessä vasen jalka. Sanottiin sen tavan tulleen siitä, että tehtaalla useissa kohden on vaarallista käydä; täytyy jalalla polkaisten tunnustella, kestääkö silta astua. Mutta Vuorelan emäntä sanoi tavan tulleen siitä, että vanhin tehtaalaisista, Iska-mestari, käveli luonnostaan semmoisella tavalla ja että muut häntä matkivat.

Ne sipsuttivat niin sievästi ja soreasti, ottivat lyhempiä askelia kuin muut ja kantoivat toisella tavalla hamettaan. Sitäpaitsi notkahteli heidän vartalonsa vyötäisistä ja koko ruumis keinui niinkuin olisi aalloilla kulkenut. Se oli hyvin somaa Jaanan mielestä. Vaistomaisesti hän rupesi heitä jäljittelemään. Kokosi toisella kädellä hameensa ja nosti sitä sen verran, että kautokengät näkyivät.

Kuinka joustavaa oli sen juoksu kuun valaisemalla hangella, kuinka notkahteli selkä, kuinka sojotti suorana häntä! ... se pysähtyy, kuulostaa, lähtee taas tännepäin. Se on haihduttanut kosijansa, joista ei välitä, tulee nyt minua hakemaan, minua vainuaa, minua etsii tiesinhän sen. Antaa vain tulla lähemmä, minä häntä hämmästytän, valmistan hänelle odottamattoman ilon...

Kun aikaa oli vierähtänyt vähäsen, ja Eevikin oli ehtinyt Viljoa näytellä ja kehua, ehdotti Sirkka reippaasti: »Pannaan nyt nämä aarteet nukkumaan, niin saamme vähän rauhassa puhella. Voi hyvänen aika, kuinka tämä on hauskaaHän hypähti istuessaan niin, että vaunun sohva notkahteli. »Ja sinusta tuli papin rouva», jatkoi hän katsoen veitikkamaisesti Eeviä silmiin.

Ja kun tuuli, jolla oli kiire, koetti hädissään tempautua irti tästä odottamattomasta esteestä, huojuivat oksat kovasti ja koko runko notkahteli. Tuuli ulvoi ja koivu natisi. Lehvistössä kävi kova kohina. Mutta koivu piti puolensa. Silloin tällöin irtautui kuitenkin joku yksinäinen kellastunut lehti. Ja tämän onnettoman valitsi kiukustunut tuuli nyt uhrikseen.