United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jaa, fröökinä on niin hyvä ja katsoo vaan ympärilleen, niitä on jokapaikassa! sanoo vaan papallensa! huusi Maija. Helena kääntyi silloin Ekholmin puoleen. Sanokaa Ekkolm mitä on tapahtunut? Ekholm sanoi hiljaa: Souvari-Heikki on lyönyt Jänttiä puukolla kainaloon. Henki kuuluu olevan vaarassa. Ne kantoivat Jäntin lasareettiin. Niitä on suuria ja pieniä jatkoi Maija.
MARGAREETA. En fröökinä oo, en kaunihin, Ja kotia pääsen saattamattakin. FAUST. Oi taivas, lasta ihanaa! En nähnyt neittä kauniimpaa. Niin kaino, siveä, sävykäs, Ja sentään hieman pisteliäs! Punaposkiaan, helohuuliaan Niit' unhota en milloinkaan! Kuink' alas silmänsä hän loi! Se mielestäin ei mennä voi! Kuink' äkkipäinen sulosuu! Tuost' aivan sieluni hurmautuu. Hankippa mulle tuo! ma käsken!
Ja kun siirtolaisvaimo katsoi kummastuneena häneen, sanoi Friida: Niin, ettekö ymmärrä, minä tahdon tehdä kaikki välittömästi hänen käskystänsä, sentähden minä kuulostelen ja otan vaaria hänen äänestänsä ja panen merkille kaikki, mikä tapahtuu hengessä. Ja fröökinä kuulee hänen oman äänensä?
Fröökinällä on suuri usko! sanoi siirtolaisvaimo, ja samassa itsekin kirkastui. Fröökinä! sanoi hän. Jos minä nyt tulisin maalle teidän kanssanne, ottaisiko Jeesus minutkin vastaan? Friida oli niin omissa maailmoissaan, että siirtolaisvaimon sanat herättivät hänet kuin unesta. Hän ei ollut odottanut tämmöistä keskustelun käännettä. Hän putosi niinkuin pilvistä. Tekö jättäisitte Amerikan matkan?
(Keskeyttää. Matkien imelästi, ivalla, niiaillen tai kumarrellen.) Nii-iin-no... Jaa "nii-iin-no!"... (Niiailee, kumartelee.) Minä mampseli ja fröökinä, joka ... en ole vielä kunnolla kuoresta päässyt, kun jo kaakatan kukolle... (
Niin, nyt kysyn teiltä, arvokas fröökinä, katsotteko tätä uskollisuuden valaa, jonka vannoitte entiselle sulhasellenne, tärkeäksi, ijankaikkisesti sitovaksi, vaikka se vannoessanne kuuluikin niin? ELMA. Te käytte pitkälle. TYKO. Tätä rohkenin kysyä. ELMA. ja teille mun taasen punehtuen vastata täytyy: huikentelo on naissuvun perisynti. TYKO. Unohtanut olette siis ensimmäisen ystävänne?
MARCIA. Fröökinä, kiittäkäät kohtaloonne, joka ei syösnyt teitä polkeilemaan Afrikan polttavia vuoria, vaan antoi teille syntyissänne komean linnan. RACHEL. Se linna on nyt teidän, mutta minun on avata mailma. CANZIO. Sisär, miksi haastelet niin? Onnes on sama kuin ennen. RACHEL. Avara mailma! Marcia, suokaat minulle vaellussauvanne, minä tarvitsen sitä vuorostani nyt.
Panee sitten köyhän tekemään työtä, mutta itselleen ottaa ansion ja sylkee työntekijää vasten silmiä. Niin tekee siivo ja rehellinen ihminen. Mutta tämmöiselle miehelle kuin minä, hän nyrpistää nenäänsä ja sanoo: pois tieltä. No niin, hyvä fröökinä, mitä te odotatte? Enhän minä ole tiellänne, nouskaa vaan ylös ja menkää suoraan tuohon suuntaan, niin maantielle pääsette vallan pikaa.
He olivat jo kapalo lapselle määränneet hänen tulevaisen virkansa, siis oli se aivan ajan mukaan, että he ajattelivat kymmenvuotiaan pojan tulevaista avioliittoa. Ukko sanoi esimerkkejä löytyvän, että kreivintyttäret olivat astuneet alas kaunisten talonpoikaispoikien luo, miksi ei siis ilmestyisi ainakin aatelinen fröökinä kauniimmalle räätälinpojalle?
Voi, voi, mitä se fröökinä kysyy! Se oli semmoinen kulkijan. Kyllähän sen tietää; kun molemmat tykkää toisistaan, ihminen on niinkuin muu luontokappale ! Mutta minun olisi pitänyt vaatia häntä ensin vihille, sanoi pastori. Ja Jumala rankaisi minua, kun en sitä tehnyt. Se ei ole totta. Jumala ei rangaissut sinua, vaan antoi anteeksi ja siunasi sinua, kun synnytit lapsen.