United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Obenreizer vaikeni: sumu-pilvi levisi silmäinsä yli, ja tuskin havaittava veren tykytys ilmaantui taas hänen kasvoihinsa. "Jos tahdotte olla hyvä ja suoda anteeksi, että jätän teidät vähäksi aikaa yksinänne," sanoi hän mittelevällä kohteliaisuudella, "niin haluaisin mielelläni puhua pari sanaa veljenityttären kanssa." Hän kumarsi ja meni ulos.
«Menkää yksinänne, Jacobi!» sanoi Louise, «en ole nyt oikein tyyni, enkä kyllin vahva odotan teitä tänne takaisin!» Tällä viidennellä kohtauksella on mielestämme tämä pieni näytelmä onnellisesti päättynyt emmekä siis koske sen enempää sen luonnolliseen kehitykseen.
"No, ettehän toki tahtone pitää lasta yksinänne, neiti Roosa! No, sitä puuttui vielä! Minä olen tuolla vieressä korjannut yhden vuoteen; kauan kyllä ei ole ketään siinä maannut. Ukkoseni ei minua kaipaa; ja vaikkapa kaipaisikin: neiti Roosaseni ei pidä yksinään nähdä lapsesta vaivaa. Nuoruus tarvitsee unta; minä valvon siis puolen yötä.
Maiju. Kyllä! Emma. Teidän huoneenne on tällä puolen, hyvä herrasväki. Jätämme teidät yksinänne vähäksi aikaa. Näkemiin saakka! Henrikson. Minä menen myöskin pois hetkiseksi. Loviisa. Heinonen. Heiskanen. Minä tulen tuoss' paikassa, patruuna. 10 kohtaus. Maiju. Heiskanen. Heiskanen. Oletteko tämän talon neitsyt? Maiju. Taidanpa olla. Entäs sitten? Heiskanen. Kai olette sitte hyvin ylpeä? Maiju.
"Tulin tänne tänä iltana," virkkoi tyttö pikaisesti ja rohkeasti, kun hänen tyly silmäyksensä tapasi opettajan katsantoa; "koska tiesitte, että olitte yksinänne. En tahtonut tulla silloin, kun nuot tytöt olivat täällä. Heitä inhoon ja vihaan sen teen. Pidättehän te koulua? Minä tahoon, että opetatte minua."
He nauroivat ja olivat iloisia kuin vapaat ja laulavat linnut metsän viileässä yksinäisyydessä. "No mutta mitä te sitten teette täällä aivan yksinänne?" "Oh, eihän meillä ikävä ole, meillä on niin paljon tekemistä. Ennen kaikkea puhelemme me. Ja sitten katselemme me toisiamme. Ja siihen kuluu aikaa, sillä koskaan ei saa tarpeekseen katselluksi!"
Hän lähestyi nyt äänetönnä Valentineä, rohkeni hellällä säälillä tarttua hänen käteensä ja sanoi puoliääneen: "Kas niin, rakas Valentine, rauhoittukaa ... tehän tiedätte, että ette ole yksinänne, että on olemassa joku, joka ei teitä koskaan hylkää, Jumalan tähden, rauhoittukaa, älkää itkekö enään! Se leikkaa minun sydäntäni."
"Matkustakaat te yksinänne Belgiaan, minä tahdon seisahtua tänne ja hakea isääni". "Frits", sanoi Witt, "ethän suinkaan tahdo jättää minua yksin onnettomuuteen?" Ja hän rukoili niin hartaasti Fritsiä jäämään vaunuihin. Mutta Frits astui ulos ja ovi suljettiin. Frits seisoi ulkopuolella. Juna vihelsi. Ukko Witt pisti päänsä ulos ikkunasta ja heilutti hattuaan. "Frits", huusi hän, "sananen vaan!
Muutamat pyysivät herttua Leopoldia pysymään etempänä taistelusta; mutta hän vastasi: "Jumala varjelkoon minua jättämästä teitä kuolemaan ja elämään yksinänne." Ennen taistelun alkua laskeutuivat valaliittolaiset polvilleen ja rukoilivat Jumalalta voimaa nyt alkavaan ankaraan taisteluun. Tuosta ritarit pilkkasivat talonpoikain pelkoa, sillä he luulivat heidät polvillaan rukoilevan armoa.
"Ajattelin, että olette yksinänne jouluaattona Teillä ei ole ketään " alotin, vähän neuvotonna, kuin olin noin äkkiarvaamatta tullut taloon. "Nooh", hän vastasi ja alkoi taas kävellä edes takaisin, "niin, tämä leski kyllä tämmöisinä päivinä käskee minua luoksensa onhan se hyväntahtonen ihminen vaan muutoin sanoitte: yksinäni katsokaa, kuin on ajatuksia, niin ei ole huonossa seurassa.