Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
WILLE. Onko tämä varkautta? Ei tämmöisestä poliisikamariin viedä. Aina minä kotonakin otan. Eihän tuosta kellekään vahinkoa, jos palan toisen KALLE. Pienestä synnistä suuri kasvaa, sanoo aina Selma. WILLE. Voi kuinka lapsellinen sinä olet. Tämä nyt olisi synti. KALLE. Varas. WILLE. Kun sinä viitsiät. Otahan sinäkin yksi. KALLE. En tahdo. WILLE. Selma kumminkin antaisi, jos pyytäisit, Tuoss' on!
WILLE. Mennään vuorille. KALLE. Mennään. IX:s KOHTAUS. Seisattuu hetkeksi ajatuksiin vaipuneena. Isäni yhäti hiljainen ja ... nöyrä... Miksikä liekin niin hirveän nöyrä?... Pitäisihän hyvyyden päinvastoin antaa voimaa. »Kun omatunto on puolellasi, niin älä koskaan pelkää», sanoi äiti-vainaja... Onhan toki isälläni puhdas omatunto. No, eihän häntä syyttää saa. Onhan sellaisia nöyriä kirjoissakin...
NIILO. Tyttö parka! Niin puhdas, niin hyvä. Miksi on Luoja tehnyt ihmiset niin erilaisiksi! Miksi ei täällä vallitse sopu ja rakkaus. Tyttö parka! Helena vainajan kaltainen hän on. Ne oli ajat ne. NIILO. Tulen, tulen! VIII:s KOHTAUS. Hyvää on, mutta kyllä maksoikin. Eipähän vaan saanut selvää. WILLE. Kalle, kuulehan... KALLE. Mitä? KALLE. En tahdo.
LIISA. No miksikä sitten. Selväähän se on kuin päivä. MIINA. Voimmehan mennä lankoni luo. Kyllä hän tietää keinot. LIISA. Kukas sitten tietäisi, jollei konstaapeli. MIINA. Talossani minä sallisin sellaista En! Mennään. Eivät näy olevan kotona kumpikaan. LIISA. Arvaahan sen. Sunnuntai-iltana! VII:s KOHTAUS. WILLE. Nyt emme pakene enää. Mene sinä pakoon jos tahdot. Minä jään vaikka yksin.
Wille ei ole lahjakas eikä etevä, mutta hänellä on hyvä luontainen ymmärrys ja hän on tarmokas ja on helposti voittanut monet elämän vaikeudet, johon oivallinen ja mahtava Juho herra ei ole pystynyt. Willen tavallinen ymmärrys on usein viidessä minuutissa selvittänyt sekavan vyyhden, johon kelpo Moren perhe oli sotkeutunut, sillä Wille näki asiat selvästi, kuten ainakin käytännöllinen ihminen.
Silloin tuli kolmas heitä sovittamaan, antoi kuorenpuolikkaan kummallekin ja söi itse sisuksen. KALLE. Kuulitko Wille? Kerro, Selma, meille vielä sellaisia juttuja; ne ovat niin hauskoja. WILLE. Tiedätkö mitä Kalle? KALLE. No? WILLE. Annetaanhan me tuo kirja Selmalle. Mitäs me sillä kumminkaan KALLE. Niin, sinä saat sen Selma! SELMA. Hyviä poikiahan te kuitenkin olette.
I:n KOHTAUS. Kalle ja Wille. WILLE.
Otan hapenistasi itseäsi, niin ! SELMA. Hän viskasi kivellä toveriansa. SAARA. Mitä se sinua liikuttaa... Ei hän sinun lapsesi ole. Pidä itsestäsi huolta. Mene työhösi! Ja sinä, Wille, saat pysyä edempänä minun pojastani. Mokoma katupoika. Tuleppas vaan toisen kerran näkyviini. WILLE. Kun minä sanon mammalleni... Kyllä hän teille näyttää...
KALLE. En minä tahdo ollenkaan. WILLE. Etkö tahdo? Mutta Selmalle. KALLE. Se on totta. No anna tänne. Minä annan kaikki Selmalle. VIII:s KOHTAUS. SELMA. (Tulee rappusille, hengittää raskaasti.) Miksi sinäkin heidän kaltaisensa. Eikö löydy yhtäkään, joka voi uskoa minun viattomuuttani
Se oli Nohemu. "Uneni on toteentunut", lausui Arnold Beidermann tyynesti. "Ei minun enää tarvitse kysellä. Tyttäreni on Cetewayo'n käsissä. Katso, Wille, että tuo kurja olento saa hoitoa, ennenkuin vaivaat häntä täydellistä vastausta antamaan". Koska itse puolestani paloin malttamattomuudesta, hämmästytti pastorin levollinen ääni minua suuresti.
Päivän Sana
Muut Etsivät