Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Olisikohan se ujoutta? Vaan eihän tämänlaisissa asioissa pitäisi mitään ujosteltavaa oleman. Vaan pian sitä lämpisi ja mukautui entiseen olemistapaan. Eräänä sunnuntaina satuin Arvelan kanssa kävelylle... Oli kaunis ilma ja meitä miellytti iltapäivällä lähteä venematkalle. Vaan mitenkä saataisiin sana Selmalle?
KALLE. En minä tahdo ollenkaan. WILLE. Etkö tahdo? Mutta Selmalle. KALLE. Se on totta. No anna tänne. Minä annan kaikki Selmalle. VIII:s KOHTAUS. SELMA. (Tulee rappusille, hengittää raskaasti.) Miksi sinäkin heidän kaltaisensa. Eikö löydy yhtäkään, joka voi uskoa minun viattomuuttani
Selma tunsi kummallisen kouristuksen kurkussaan. Maitoon putosi kyynel hänen silmistään, mutta Aarnold ei sitä huomannut, söi vain vakavan näköisenä. Lopetettuaan hän antoi kellonsa Selmalle käteen. Herätä minut sitten, kun kello on kymmenen minuuttia vailla kolme. Hän lähti kammariinsa. Ei silittänyt poskea, ei suudellut, eikä lohduttanut häntä ainoallakaan sanalla.
Olihan sitten luonnollista, ett'ei X. tahtonut olla muita huonompi. Mutta jättäkäämme tämä. Juuri päivää ennen, kun heidän toisen kerran piti lähtemän pois X:stä, oli rouva Saurion tanssijaiset pidettävät. Tämä juhlallisuus oli maksanut Selmalle monta kuumaa hetkeä.
Aarnold meni takaisin sisään ja Miina ilmoitti Selmalle, että ruoka oli pöydässä, he saisivat alkaa, soppa kyllä tuli sisään tuossa paikassa. Mutta Selman itku kiihtyi, hän ei kyennyt nousemaankaan Ei Aarnold välittänyt edes hänen tilastaan, minkä hän sille voi että säikähti, oliko siinä suuttumisen syytä, eihän hän tahallaan parkaissut. Aika ihminen, hän sanoi.
Tarjoen kätensä Selmalle, kulkivat he korkeaan pyökki-metsään ja vähän äänettä siellä kuljeskeltuansa, sanoi Alberti: "Nähtyäni teidät ensi kerran, luulin sen löytäneeni, jota kau'an olen hakenut, ja ehkä en ole teitä tuntenut kau'emman aikaa, kun viikon-päivät, olen kuitenkin vakuutettu, että olen oikein luullut.
Molemmat herrat erosivat sangen tyytymättöminä toinen toisillensa; herasyöningi, joka kuitenkin rakasti tytärtänsä, arveli asiaa, ja pelätessänsä melun nousevan, antoi viimein tyttärensä hallita, ja valmisti komeat häät Albertille ja Selmalle. "Aivan niin," sanoi se varova kauppias, joka myös oli häissä, kuiskuttaen toiselle vieraalle: "joka kaivaa kuoppaa toiselle, lankee itse siihen."
Silloin tuli kolmas heitä sovittamaan, antoi kuorenpuolikkaan kummallekin ja söi itse sisuksen. KALLE. Kuulitko Wille? Kerro, Selma, meille vielä sellaisia juttuja; ne ovat niin hauskoja. WILLE. Tiedätkö mitä Kalle? KALLE. No? WILLE. Annetaanhan me tuo kirja Selmalle. Mitäs me sillä kumminkaan KALLE. Niin, sinä saat sen Selma! SELMA. Hyviä poikiahan te kuitenkin olette.
Kaikki näkyi valokkaalta ja ihanaiselta, kelvollinen ympäristö kauniille Selmalle, sovelias paikka rakastajan huokauksille; pyökki-metsistö oli varsinkin vietteleväinen. Kyllähän siellä öisinä joku ilo-lintu lauloi! Alberti saatettiin herasyöningin huoneen takana olevaan vieras-huoneesen.
Tosin luuletteli rouva Saurio itse, että hän oli Selmalle sangen kova, ja että tämä piti häntä erinomaisen suuressa arvossa ja oli hänelle nöyrä ja kuuliainen; mutta hän oli varmaan ainoa koko talossa, joka sitä luuli.
Päivän Sana
Muut Etsivät