Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
"Sinä, Pohjolan emäntä, tunge turmiot kivehen, pahat paina kalliohon, vaivat vuorehen valitse, elä kuuta kulloinkana, aurinkoa milloinkana! "Anna pakkasen palella, vilun ilman viivytellä omia orahiasi, kylvämiäsi jyviä! Sa'a rauaista raetta, teräksistä telkyttele oman auran kääntämille, Pohjan peltojen perille!
Kas, pilvi tuulen eessä ennättää Ja huoliansa laaksolohon itkee. Ett' kukat siellä riemullisna kasvaa, Ja lähtee sitte taas ja kiitää pois; Vaan riemu, lempi täyttää kukkasen Ja päivään päin se kiitollisna katsoo: Oo kukka sie, kuin se, niin hellä, kaunis, Mun, pilvenä, suo lempeäni itken! Vaan täällä emme viivytellä saa. Kentiesi konnat kohta palaavat. Jok' ainoo hetki vaaran tuottaa uuden.
Helena koetteli sentähden muuten viivytellä, ja rupesi muka lamppua järjestelemään. Mitä sinä siellä teet? kysyi Georg. Luuletko että vielä näemme ilman lamppua? sanoi Helena. Hän ajatteli, että lampun valossa Georg ehkä huomaa levottomuuden hänen kasvoissansa. Näkee, näkee, tässä näkee mainiosti vakuutti Georg. Ah, mitä minä olen unohtanut! huudahti Helena.
Silloin neiti Vestlund yhtäkkiä taas tulistui. Tuommoiset temput saatte jättää sikseen. Ei sormellakaan, sanon minä! Anna anteeksi, sanoi Gabriel nöyränä kuin vuona, huomattuaan, että Ingridin silmiin oli tullut kyyneleitä. Enhän minä, leikillähän minä vaan. Mutta sano nyt, onko niin, että sinä itse tahdot viivytellä? Ja minusta on sama vaikka herra jäisi suutariksi.
Samassa silmänräpäyksessä yksi kokeneimmista ja päättäväisimmistä kumppaneistamme karjasi käskeväisesti: "Alas hevostenne selästä! Silmänräpäystäkään ei saa viivytellä! Riisukaa pian paitanne, liinaverhonne, kaikki, mikä helposti syttyy!" Samassa sytytti hän sankki-ruutia, ja paasasi tuleen päältämme riisutuita verhoja. Me liekkiä lisäsimme kuivilla ruohoilla joita keräsimme tuleen.
Enni vain oli vaiti, sillä Otto serkun katse tapaili niinkuin usein teki, hänen katsettaan omituisella tavalla, joka ajoi Ennin poskille punat. Oivallista! sanoi Ottokin. No kaikki on hyvin! sanoi Elise. Nyt oli siis kaikki selvillä eikä saanut viivytellä valmistusten kanssa, sillä huomenna jo oli tuo suuri päivä.
Tie on pitkä ja jalat vanhat ja hyvä on saada välistä levätä". Ja lukkari huokasi ja pyyhki otsaansa. Siinä hän istui. Aika kului kulumistaan, lukkari jutteli sitä ja tätä ilmasta ja katseli yht' mittaa eikö Bergit jo tulisi. "Sinun täytyy viivytellä niin kauan kuin mahdollista", ajatteli hän ja otti samalla vähän maitoa. Aurinko nousi yhä korkeammalle taivahalla, vaan Bergit'iä ei kuulunut.
Katso! niin suuri on maasi, että kevään pääskyset kolme viikkoa varhemmin tulevat sen etelimmille kuin sen pohjoisimmille kukkuloille, ja milloin Heinäkuun yö jo pimenee kirsimarjojen maassa, silloin öinen taivas vielä on valoisa kuin päivä mesimarjain maassa pohjan perillä." "Mutta nyt minulla ei ole aikaa viivytellä", jatkoi tuuli, "huomen iltana jo aion olla Etnan juurella. Hyvästi, hyvästi!"
Sitten hän lisäsi: Olemme useita kertoja kohdanneet herra de Lamare'n, joka on kertonut meille teidän olevan sairaan. Emme ole tahtoneet enää viivytellä käydäksemme naapureina, näin aivan kursailematta, teitä tervehtimässä. Niinkuin näette tulimme ratsain. Muutoin oli minulla toissa päivänä ilo saada vastaan ottaa kotiimme äitinne rouva paronitar ja herra paroni.
Ja sitäpaitsi: kerran meidän kumminkin on eroominen. Sinua elämä jo vaivaa, enemmän kuin huvittaa. Suora hyvätyö se olisi sinulle. Ei ole mitään syytä, ei mitään syytä minun viivytellä. Mutta ah! minä olen voimaton. En voi itse ratkaista. Alanko jo todella vanheta pois elämästä! Ennenkuin olen saavuttanut ! Aah, sydämmeni, sydämmeni!
Päivän Sana
Muut Etsivät