Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Sillä välin tulee sinun astua tässä parvekkeella edestakaisin. Sinun on lupa seisahtua niin kauaksi kuin jotain kuuntelet, vaan et saa millään muotoa käydä istumaan etkä jättää kädestäsi pyssyä. Et myöskään saa kovalla äänellä laulaa tai viheltää; mutta jos niin tahdot, sopii sinun mutista jotakuta kirkkomme rukousta tai jotain viatonta laulua hiljaisella äänellä.
"Ei, se on se mies, joka viheltää", sanoi Kalle, "hän, se musta, joka istuu peräpuolella. Ja lyönpä vaikka vetoa sen päälle, että arkussa on hevonen". "Se on kyllä mahdollista, poikaseni" sanoi Witt. "Ei tässä tiedä oikein mitä ajatella. Kuinkas sanoi Fiia Schult: joko se on tonttu taikka meidän Juhani, niin on paholaisella kuitenkin sormensa pelissä".
Synkkämielisyyden puuska päättyi tavallisesti siten, että Martin Petrovitsh alkaa viheltää ja äkkiä jymisevällä äänellään käskee valjastaa hevosen troskainsa eteen ja lähtee sitten ajelemaan jonkun naapurinsa luo, jonkunmoisella reippaudella heilutellen vapaata kättänsä lakkinsa lipun kohdalla, ikään kuin sanoen että täss' on poika joka ei huoli mistään! Venäläinen hän oli.
Kas niin, nyt juna viheltää! Herää Gärda; John, katso näkyykö Anderssonia. Hyvästi herra tohtori rouva kääntyi ja ojensi hänelle kätensä, joka oli lauhkea kuin talvisen auringon säde jääkää hyvästi! Tohtori piti hänen kättään omassaan hetken aikaa ja katsoi häneen omituisesti: Kiitoksia kertomastanne kauniita satuja!
Punatakkinen pysäyttää pölkkynsä pyörimästä, ylpeästi sillalle vilkasee ja viheltää, iskee keksinsä puuhun pystyyn ja astuu pari askelta taaksepäin kädet lantioille, katse keksin-huippuun, »isämeitää» holottaa. »Olettekos, pojat, ennen sellaista nähneet?» joku punatakkilainen sillalla huudahtaa. »Ei ole nähty! Jo on, jo on!»
Minä tartun yhteen, toverini anastaa toisen, ja saaliinemme istuudumme me mehevän annoksen ääreen toinen toiselle puolelle pöytää, välillämme vihertävä kukkakasvi valkoposliinisessa astiassa. Hetkisen mentyä olemme entisillä sijoillamme, nojaamme entistä mukavammin veralla verhottuun selustimeen, kuulemme kellon soivan, konduktöörin pillin piiskahtavan ja veturin viheltää vihlaisevan.
Saadaanpa nähdä, että hän ratsastaa uhka-uljaasti valtiopäiville, mutta miten hän sieltä ratsastaa takaisin, ja kuka silloin hänelle viheltää, sitä ei voi niin tarkoin tietää. Niinpä kyllä, sanoi muuan ämmä joukosta, muistakaa minun sanani, tämä, tämä ennustaa jotakin Larssonille. Ylpeys, ylpeys mitenkä sanoo sananlasku? 3. KREIVI JA PORVARISTYTT
Vihelteli sangen kauan. Ehkä sittenkin oli jotakin, jonka takia viheltää. Nyt hän tuli ovelle ja katsoi kelloa. »Ei vielä yhtäkään!» Tobiesen katsoi hänkin kelloaan »viisi minuuttia yli, tämä käy ihan oikein». Ehkä hän odotti tietoja postista? Posti oli saapunut heidän istuessaan päivällispöydässä, ja kirje, josta kerrottiin vararikosta, oli sanomalehtien päällä hänen vieressään.
Kohos korkeuteen Polyhymnia, ei viipynyt sankari Hornassa, hän orhinsa oivan viheltää, pois rientää kuin tuli, kuin tuulispää. TAHTI-Y
Sinähän sen juotit ... tule pois, Matti, näetkö, kun kaikki muut jo laittauvat! Eikö ajeta vielä yhtä väliä, kun ollaan kerta liikkeellä ... onhan tässä päivää! Ei nyt enää! Ajetaan pois! huih! nyt se jo viheltää. Voi, hyvä isä! Ja juna lähti taas liikkeelle, kiihtyi kiihtymistään ja kiiti kohta taas täyttä vauhtia. Liisa istui ja voivotteli vuoroin, vuoroin sadatteli Mattia ja kisälliä.
Päivän Sana
Muut Etsivät