Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"Vai on se käynyt sillä tavalla... Niin" lisäsi hän ja karkasi seisalleen "minä olisin uskaltanut panna pääni pantiksi, että jotakin semmoista piili sinun tuuheatukkaisessa kallossasi Juhl! ... ja tuo pilviin pyrkivä nenä! sinä karkaat tietysti kotoa... Hm!" hän koetti viheltää ja polkea tahtia keittiön lattiaan, vaan heitti sen sikseen tilanahtauden tähden, jossa hänen täytyi olla kumarruksissaan "karkaat luonnollisesti!
Post tot promissa niin monin lupauksin houkuteltuaan minut loistavan Mattiaksen hovista, missä hunnilainen ja turkkilainen, kristitty ja pakana, Moskovan tsaarikin sekä Tatarian khaani kilpaa ja kuormittain kantoivat minulle lahjojansa luuleeko hän, että minä jään asumaan tähän vanhaan linnaan, niinkuin peipponen häkkiinsä, valmiina laulamaan niin pian kun hänen tekee mielensä viheltää, ja tyytymään siemeniin sekä veteen?
»Ravassa?» kysyi Esa ja katseli itseään. »Näitkö kuinka ravassa Sakarin Jassu oli?» Pyörittelin sitä rapakossa kuin kinnasta.» Sanna naurahti. »Aina sinä vain pyörittelet.» Mutta Esa nähtävästi ajatteli muuta, sillä hän ei virkkanut tuohon mitään, alkoi vain rajusti viheltää. Vihdoin hän yhtäkkiä kysäisi: »Mitä varten sinä Ellan tänne laskit?» »En minä viitsinyt kieltää.» »Et viitsinyt?
Vielä kaksi tuntia, ja jo oli muidenkin nousuaika. Hehei sanoi jo Uunokin, venytellen käsiään. Huomenta. Huomenta, vastasi Henrik kääntymättä päin. Etkö aijo vielä nousta? kysyi Uuno. Kohta. Anna minun vähän vielä nukkua. Uuno rupesi, hiljaa viheltää sihistäen, hyvällä mielellä pukeutumaan; nähtävästi hän kiirehti pian puutarhaan, jossa tytöt tavallisesti olivat aamulla.
Onnettomalla äidillä ei ollut yhtään kyyneltä. Epätoivo kumoutui hänen muutoin niin kauniissa, lempeissä silmissään, ja hänen huulensa vetäytyivät suonenvedon tapaiseen hymyyn. Monta kertaa huusi hän kiivaasti: "Antakaa Valdemarin ja Kristianin viheltää kotkalle! Ehkä se tulee takaisin minun lapseni kanssa, jos ei se jo olisi repinyt sitä viatonta olentoa!"
»Ei, se on mies, joka viheltää», sanoi Kalle, »tuo musta joka istuu arkun peräpuolella. Ja lyönpä vaikka vetoa, että arkussa on hevonen.» »Niin, poikani», sanoi ukko Witt, »se on kyllä luultavaa. Eihän tässä tiedä mitä oikeastaan ajattelisi. Kuinkas sanoikaan Hanna Schult: 'Olkoonpa se kummitus tai meidän Juhani, niin on sillä kumminkin paholainen, sisässään.»
Kuulkaa, kuulkaa! Pormestari pyytää kapteenilta saisiko hän oikeuden ja armon ottaa puoleksi tunniksi issikkaa! Ennen ei tarvinnut kuin viheltää kadunkulmassa, niin sai niitä ympärilleen joka suunnalta, että olivat toistensa päälle lentää.
Ei, Morelli, jatkoi kuningatar, joka ei ollut kyllin julma kiduttaakseen kauemmin pelättyä kilpailijaa, ja luultavasti katsoi häntä jo tarpeeksi nöyryyttäneensä, jos tuohon tapaan puhutte, täytyy meidän keksiä hirmuinen kosto sille, joka uhkaa ryöstää meiltä tanssijajoukkomme kevytjalkaisimman kaunistuksen. Puhukaa, armahaiseni. Onko kenties joku rohjennut viheltää teille?
»No, kuinkas sitte viimein kävi?» Antero punoskeli suitsia, juurikuin ne olisivat olleet pääasia, mutta vastasi kuitenkin: »Kun seuraavana yönä palasin ottamaan vielä useampia, onnistui pyynti alussa hyvästi. Minä olin yhden selässä ja kolme oli minulla nuorassa; vaan yht'äkkiä alkoi joku leirissä viheltää ja vinguttaa, ja silloin kaikki hevoset palasivat sinne.» »Ja sinäkö myös?»
Viheltää. Enkö osaa? AHR
Päivän Sana
Muut Etsivät