Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
"Bengt", kuiskasi Ester, hiipien lähemmä häntä ja tarttuen hänen käteensä, "sano minulle ... etkö koskaan koettanut rukoilla Jumalaa, kun olit niin onneton?" "Teinhän sen", huudahti Bengt kiivaasti ja tuskaisesti, "luin raamattua ja äitini virsikirjaa, rukoilin 'Isämeitää' ja pieniä lapsenrukouksiani aamut, illat ja pitkät unettomat yöt.
Otsa sees on sumennut, on poissa silmän ponsi. Jos hän joskus saarnaakin, on puhe tyhjä, onsi. Hajamielin katselee hän kuinka pilvet kulkee, unelmiinsa unhottuu ja silmät kiini sulkee. »Paha henki pauloillaan nyt Herran miestä kokee.» Seurakunta polvistuu ja isämeitää hokee. Mutta Pyhä Tapani hän hiljaa unelmoipi maista, missä sota soi ja kalpa karkeloipi. Miksei miekkaa saanut hän!
Siinä nyt on seuraus, setä, sinun vaarallisista yrityksistäsi ruveta kansankieltä kirkoissa viljelemään. Martti canonicus: eikö täälläkin Satakunnassa ole luettu suomeksi isämeitää ja uskontunnustusta? MARTTI: On, onpa saarnattukin vielä, herra maisteri. Anteeksi, että nimitän teitä edelleenkin niin... OLAVI: Saarnattu suomeksi! Setä, olethan pahempi harhaoppinen kuin olen luullutkaan.
Poika vaikeni ja pani sormet ristiin, niinkuin kirkossa tehtiin, ja odotti nöyränä ja uteliaana. Osaatko isämeitää? Lue isämeitää. Jaa, jaa, lue isämeitää! Poika rupesi höpisemään isämeitää, mutta ei osannut kuin puoliväliin. Vai et osaa isämeitää? Jaha, täytyy panna kouluun, että opit isämeitää. Mene kouluun. Vaatteet ovat hyllyllä ja saappaat ovat hyllyllä. Ota jalkaas ja mene kouluun...
Hän kun oli ikänsä sieltä lintuja pyytänyt, niin hän luki kuin isämeitää, missä paikassa olen päässyt pyörähtämään. Olin sortunut eteläpuolelle siitä järvestä, jonka pohjospuolelle olisi pitänyt mennä, jos mieli päästä niitten puheena olevain kahden järven väliin. »Juuri järven näkyvistä olet päässyt luiskahtamaan väärälle puolelle», ukko jahkaili.
Mutta kun Niilo astui ruumiin luo ja laski tukevasti kätensä kuolleen ristissä oleville käsille, ja alkoi lukea Isämeitää vapisevalla mutta kovalla äänellä, niin jännitys mielissä asettui, ikäänkuin nostettu ase vaipuu kädestä, kun rosvo on vaan tien yli lankeava varjo.
Tälläisiä tarinoita tarjoi Koponen kotomiehille kaikissa kokouksissa, jossa tuhmimpia oli saatavilla. Pekka Kettunen seisoi aina sivullansa kopasten "amen" suurilla saappaillansa. Sammaltaja-Jukka huusi: hy-hy-hy-hyvä. Moni uskoi Koposta niinkuin Isämeitää ja piti häntä kunnon miehenä, mutta nerokkaammat talonpojat pilkkasivat häntä.
Vielä kerran kiehuttaessaan ja pestessään palttinata, jota pitkin koko kesää oli kuivaellut, ja ollessaan silloin valveilla koko yön, jupisi hän aina itsekseen. Siitä ei ymmärtänyt sanaakaan, ainoastaan välistä kuului selvästi: "tuo on sinua varten ja tuo minua"; hän luki nimittäin joka päivä kaksitoista isämeitää Johannes poikansa edestä, mutta pesuyönä nousi niiden luku äärettömiin.
Toiset toimittivat sitä hänen kämmenelleen niin, että riitti kai! Mutta hän ei osannut sopottaa! Hän kysyi, lukisiko hän isämeidän. Toiset arvelivat, että se sopotus on parempi, mutta toiset taas päättelivät, että ehkä isämeitä on kaikista paras. Ulla aloitti isämeitää, mutta sekosi jo paljon ennen jokapäiväistä leipää. Hän käski jonkun toisen lukea sen hänen edestään.
Minä menin ja aloin lukea »Isämeitää». Mutta silloin kaikki sanoivat, että »se poika osaa sen ulkomuistista». Silloin äiti sieppasi minulle virsikirjan hyllyltä, ja minä rupesin lukemaan »Jerusalemin hävitystä». No, ei häntä kummempaa ole vielä ennen nähty! ihmettelivät kyläläiset.
Päivän Sana
Muut Etsivät