Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
»Kuulkaa tuota!» virkkoi Ranald. »Se on suuri lupaus Diarmidin pojan lupaukseksi! Ja te, jalo thane huhu leirissä hokee, että mielellänne antaisitte elonne ja tavaranne maksuksi, jos saisitte tietää, ettei Annikka Lyle olekaan rosvon tytär, vaan peräisin suvusta, joka teidän silmissänne on oman sukunne vertainen. No, olkoon menneeksi!
Jos kerran antaa, niin antakoon semmoisen summan, että voitaisiin ostaa koko tämä saari, sekä meidän oma puolemme että Korsun puoli. Luuletko, että isäntä möisi? sanoi Söderlingska. Möisi se! kyllä se möisi! innostui Söderling. Joka kerta kun häntä kirkolla tai kaupungissa tapaan, hokee hän: »Osta sinä minulta se saari, niin sillähän hänestä pääset.
Mutta hän vaan hokee: »maa on sen, joka sitä viljelee», »me, olemme parasiitteja, kansan kuristajia», »kansa on vapautettava» Sanalla sanoen, tyttö on aivan suunniltaan ja valmis mihin hurjuuksiin hyvänsä, jos hänelle vaan annetaan valtaa ja aikaa, ja sedän hän kirjeillään kietoo sormensa ympäri missä asiassa tahansa, kuten hyvin tiedät. Tahdotko nähdä mitä setä kirjottaa hänelle Norjasta?
Kolme kertaa kiertää tohtori vielä sairaan kanssa alasimen ja hokee yhä korkealla äänellä: »Pakene jo paha tauti, loittone luun kolotus, hammastauti Haakertista, kiviä kivistämähän puitten juuria puremaan!» eläkö jomottaa? Aaoa!... aaoa!... on mustalaisen ainoa vastaus. Vai vielä jomottaa ... piruko sillä on, kun se yhä vielä jomottaa... Teen mä taian tehoisamman, teen tuotakin kovemman...
»Ei ole vielä ollut.» »Miehenpuoliko se on?» »Vaimo on, Kähkös-Maija. Taalmannin rouvaksi hokee itseään.» »Senkö kommersrootin?» »Sitä tuo tuntuu meinaavan herrakseen.» »Pävää, pävää!» toivotti
Otsa sees on sumennut, on poissa silmän ponsi. Jos hän joskus saarnaakin, on puhe tyhjä, onsi. Hajamielin katselee hän kuinka pilvet kulkee, unelmiinsa unhottuu ja silmät kiini sulkee. »Paha henki pauloillaan nyt Herran miestä kokee.» Seurakunta polvistuu ja isämeitää hokee. Mutta Pyhä Tapani hän hiljaa unelmoipi maista, missä sota soi ja kalpa karkeloipi. Miksei miekkaa saanut hän!
Muutto! hän hokee vain. Vaunun muutos, hyvät naiset ja herrat! Muutamassa sekunnissa on osasto tyhjennetty. Sitten hän rientää asemasillalle. Sieltä alkaa kuulua ankara puheenpolina, tällä kertaa junankuljettajan ja asemapäällikön välillä. Rouva Rabbing ei aluksi ymmärrä mitään. Hänkin kiirehtii lähtöä vaunusta. Johannes hymyilee ja selittää hänelle asian.
Mutta huudot lähenevät, oviluukku rämähtää jälleen auki ja kiirehtiviä eleitä tehden huutaa sieltä vartia: "dajte krushku!" ja kun en heti älyä, hokee hän sana sanalta kiihtyvällä ärtyisyydellä: "krushku, krushku, krushku!" ... viittoen samalla juoma-astiaa kohti. Tempaan sen hyllyltä ja lennätän luukulle.
Kuuluvatpa tottelevan. Kun kirkonkellojen soidessa karjan ensikerran laitumelle lasket, kaikkoo karhu sinä kesänä kirkonkellon kuuluvilta. Ei tarvitse kelloakaan, kun uskoo ja Ristin-Kiesuksen nimeä hokee. Huonot taiat! hymähti Panun mies. Käyhän kirkkoon, niin kuulet. Oliko uhrit isot Vienassa viime kesänä? kysyi Panun mies. Sata poroa tapatti Jyskyjärven rikas.
Ja lounana sen päivän, jolloin sanoi Mun kruunust' eroovan, hän hirtettäköön. Vie varmaan talteen hänet. Palaa sitten; Sinua tarvitsen. BASTARDI. Niin, ranskalaiset; sitä kaikki hokee. Lord Bigot ja lord Salisbury mun kohtas, Niin silmät punaisina kuni hiilos, Pait muita; Arthurin hakivat hautaa; Sanoivat hänet teidän toimestanne Tän' yönä tapetuksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät