United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Haki vielä ainoan kynttilänsä pöydälle palamaan, että tulisi enemmän valoa. Koko ruumista karsei salaperäinen pelon tapainen arkuus. Istahti pöydän taakse penkille, otti sukan kudelmansa, puistalti itseään ja syvästi kaihoen sanoi: »Huih, kun tuntui ilkeälle. Olivat niin kamalat nuo revontulet. Koko ruumistani luistelee niin oudosti... Mitähän hänestä hyvä Isä näyttänee.
Ei se pateetta mene tuonlainen ilmestys... Sota mahtanee tulla... Huih, miten tuntuu oudolta... Olipa toki onni, kun olit täällä. Minua hurmasi yhden kerran silloin kuin hoilahti koko taivas punaiseksi ja tämä huonekin näytti ihan punaiselta. Niin hurmasi päätäni ja vihlasi sydäntäni että pyörtyväni luulin.
Alku kuului niin kammottavalta sanoi Helka, tuntien vielä vähäisen pöyristyksen selässään mutta hauska oli, että kaikki kävi hyvin lopulta. Huih sanoi Elma minä vain en milloinkaan olisi uskaltanut mennä tuohon hakaan kuuvalossa. Mutta nyt Iineksen täytyy kertoa meille todellinen kummitushistoria; tuo, tiedäthän, tuosta tanssivasta luurangosta autiossa linnassa!
Tuli autiossa talossa ... huih, katso! Roosa-neiti värisi kuin lapsi tarttuessaan kaksin käsin ystävänsä käsivarteen. Hänen silmänsä olivat kuin juotetut siihen häilyvään, kelmeään liekkiin. Se ehkä heijastaa lyhdystä. Vai lyhdystä, hätäili piika, katsokaa. Hän peitti lyhdyn hameittensa alle, ja tuli näkyi sittenkin. Mutta eihän siellä voi olla ketään, puhui rouva, koettaen näyttää miehuuttaan.
Hannan silmät tulistuivat, kasvot kuohahtivat ja vihaisesti lisäsi: »Huih... Sentähdenkö sinä sitä olet ruvennut puhumaan, että minä paremmin taipuisin sinun kauppoihisi yhdeksi taloksi rupeamiseen... Päinvastoin toki vaikuttaa se puheesi minuun... Olisinko hullu, kun laittaisin Antin teidän halveksittavaksenne ja joka päivä osotettavaksenne sellaiseksi. Jumala varjelkoon toki.
Kun Muttinen oleksii huvilassaan, sanoo Käkriäinen lapsukaisilleen: »Kas niin, lapset ovat kesällä iloisia, huudelkaapa vain että: huih.» Ja hän on mennyt huvilaan Muttisen puheille silloin, kun siellä on oikein herrasvieraita, kaikkein pahimmissa ryysyissään, vaikka onhan hänellä nykyään oikeita ryysyjä, ja haisee siellä oikein, kukkien joukkoon.
Noin hän siis istuisi yksin yönutussa pöytänsä ääressä kirjoitellen iltamyöhällä kokoon yhtä markkaa, jolla sitten ostaisi kahvinaulan tai ehkä kultalankaa serkun keinutuolinmattoon... Ei enää vailla muuta kuin olisi yömyssy ja paksusankaiset silmälasit! ... Niin, hän oli jo varmaankin käynyt yli rajan, oli varmaankin... Huih, kun vilusti ja värisytti! Yö olikin niin kamalan kolkko ja kylmä...
Sinähän sen juotit ... tule pois, Matti, näetkö, kun kaikki muut jo laittauvat! Eikö ajeta vielä yhtä väliä, kun ollaan kerta liikkeellä ... onhan tässä päivää! Ei nyt enää! Ajetaan pois! huih! nyt se jo viheltää. Voi, hyvä isä! Ja juna lähti taas liikkeelle, kiihtyi kiihtymistään ja kiiti kohta taas täyttä vauhtia. Liisa istui ja voivotteli vuoroin, vuoroin sadatteli Mattia ja kisälliä.