Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Itse olin mielestäni aivan vähäpätöinen, mutta se juuri oli ihanaa, että vähäpätöisenä sain kulkea mahtavan rinnalla, olihan silloin heikommalla turva ja suoja tiedossa. Mutta nyt Mikko, Mikko! Elämäni onnen sinä minulta veit! Kun näin sinut tavan takaa Riikan seurassa, silloin kyllä ymmärsin, että hetkessä ei sydämmesi saattanut muuttua.
Karjalassako? Miksi veit minut väkisin? Tulithan mielelläsi! Tulinko? Eikä Marja tiennyt, oliko hän tullut, vai oliko hänet viety. Koski lakkasi kohisemasta Marjan korvissa. Sitten se taas kohisi, mutta hyvin kaukana. Kanna minut koskeen, sanoo Marja. Lepää siinä, sanoo Shemeikka. Lepää sinäkin, pyytää Marja. Elä mene. Shemeikka kuitenkin irroittihe hänen syleilystään, ja silmä hymyili.
Häpäisen sekä äidin että tytön häpäisen aina ja iankaikkisesti haudassanikin sinua häpäisen, joka veit minulta parhaan poikani mahdoit mennä, mahdoit antaa itsesi viedä voi, kuinka minä olisin ollut iloinen, jos olisit mennyt kuka se oli, joka muka olisi semmoisen vienyt ja jolle tämä muka ei lähtenyt? Uhtuan Shemeikka! huusi Marja anoppinsa nenän alla ilkahtaen, keikahti, pyörähti ja meni.
Paljon mulle, rakkahillen' Senkin jälkeen hyvää teit; Min teit meille pienosillen Silläpä jo syömmen' veit: Emma täti, taaton sisko,
Ja Ollilla semmoinen kiire, ettei malttanut antaa minun kahviakaan keittää, vaikka juuri olin pannua tulelle panemassa, kun hän sisään astui. ROINILA. Etkö sinä kuullut, Elli? Nuttuani minä pyysin. Nuttua? ROINILA. Niin, niin; joka hiljan tehtiin. ELLI. Enhän minä muista. ROINILA. Sinähän sen juuri veit aittaan. Mene hakemaan sieltä, johon panit. ELLI. Olenko minä sen vienyt aittaan?
Vastasi vimmoissaan uros askelnopsa Akhilleus: "Mieleni, kauasampuja, veit, pahin taivahisista, muurien luota kun pois minut viettelit; hampahin multaa ennen pääsyä Ilioniin moni haukkonut viel' ois. Veit ison maineen multa ja turvaan nuo arat autoit: kelpaa sun, jonk' ei ole kostoa peljätä tarvis! Sulle sen totta ma kostaisin, jos vain olis valta."
Ainoastaan tuo neljätoistavuotias poikanen, joka oli kapinan alkanut, käyttäytyi raivokkaasti, pui kaikkein kauhuksi nyrkkiään mestari Aatamille, ja huusi: Minä tapan sinut mieheksi tultuani, jos et anna äidin olla rauhassa. Ensin otit isäni ja hän hukkui sotaan. Sitten otit vanhemman veljeni eikä hänkään tullut takaisin. Sitten veit meiltä hevosen ulosteoista.
Elä siinä ruikuta ... lyhyeen loppuu! Juhalla heilui kädessä kirves, jonka oli penkin alta tavannut. Anja kiikkui hänen kainalossaan. Elä, hyvä mies, elä tapa ... mitä pahaa hän on sinulle tehnyt? Ryösti minulta ainoani... Shemeikka kohotti yhtäkkiä päätään, ponnistautuen lattialta terveen kätensä varaan. Ryöstinkö? Ryöstit. En minä häntä ryöstänyt. Ryöstit, väkisin veit!
"Vieläkö sinä elät, roisto", ajatteli hän, "sinä, joka veit minulta rohkean mieleni ja iloisen lapsuuteni". "Täälläkö sinä istut Björn", sanoi Hans. "Luulin sinun olevan varsin toisaalla tänä iltana?" "Thyi!" sylkäsi Björn ja joi. Sitten hän lauloi: "Ja jos mua vihkituoliin pyydät, Mun ennen kuusehen hirteen syydät; Ja ennen käyn tuonelan aaltoihin, Kuin sulle morsiusvaatteisin".
Hiihtäjä pysähtyi ja lähti sitten taas liikkeelle, mutta hiljennettyä vauhtia, niin että Reita oli Panulan nuottakodan luona hänet saavuttamaisillaan, kun näki sen suojasta tulevan esiin olennon, joka näytti naiselta. Hän pysähtyi ja kuuli naisen kysyvän: Joko veit? Mitä hiihtäjä vastasi, sitä ei Reita kuullut, mutta silloin virkkoi taas nainen: Voi hyvänen aika, Jouko!
Päivän Sana
Muut Etsivät