Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
»Sinun on tehtävä minulle hieman selkoa, Regina», alotti Boleslav. »Vastaa lyhyeen ja tarkasti jokaiseen kysymykseeni.» Regina hätkähti silminnähtävästi. »Kyllä, herra», kuiskasi hän. »Juo, se päästää kielesi siteistään.» Regina totteli, mutta viini näytti tällä kertaa vaikuttavan hänessä pelkoa ja vastenmielisyyttä. »On kysymys sen yön seurauksista, jolloin veit ranskalaiset Kissanportaan yli.
Aloin omistaa sinun kaiken kansan kauniistasi sen, mikä mielestäni kuului vain minulle ja minkä minä, vain minä, kykenin ottamaan ja olin oikeutettu saamaan: erikoisen vivahduksen äänessä, värähdyksen huulilla, pään ja palmikon viivan, tavan, millä veit kupin huulillesi ja nielit lopulta kaiken, niin ettei sinussa sittenkään ollut mitään, mikä olisi voinut olla muiden.
Tahdotko sillä sanoa, että ehdollasi, selvällä järjellä ollessasi murtausit isäni huoneesen ja veit hänen kaapistaan rahat? HELENA. Niin, aivan niin. NIILO. Ei, Helena, se on mahdotonta, sinä et ole sitä tehnyt. NIILO.
"Jo suutuinkin tässä keväällä 'maaslitsan' aikana koko Pietariin, enkä tiedä jos leppynen enään koskaan, kun varastivat minulta kaksi hevosta ja vähän rahojakin. Sitte viskaalin pakanat veivät vielä 'tshaijuja' noin tuhannen ruplan arvosta. En ole nyt käynyt sen koommin koko kylässä... Mitä tavaraa sinä veit?" "Oli vähän muuriaisen munia." "Mitä ne vielä maksavat?"
Viitasen isäntä pyysi hartaasti ja emäntäkin kiitteli sitten, kun vein, ettei isännän itsensä tarvinnut lähteä. Semmoinen vanha miehen kanttura kulkemaan semmoista matkaa... Häneltä olisi mennyt puoliyöhön! Mihin asti sinä veit? kysyi isä. Orihakaan, vastasi Liisa häpeillen sitäkin, että sinne asti. Tohditko sinä ajaa juosten? kysyi isä.
Ei ole täällä sijaa enää entiselle kaipuullekaan, veit senkin viihdytykseni mennessäsi, otit senkin, ja omasihan olikin. Ei ole siitäkään enää, tarkoituksettomasta, toivottomasta, itseänsä jäytävästä ikävästä. Minun täytyy siis täältä pois, autiosta ja tyhjästä talosta, itse aution ja tyhjän. Minne, en tiedä. Jonnekin toisaanne kuin mistä tulin.
Niin varmasti sä mun sydämmeeni jäit, niin varmasti sä rauhan sieltä veit, niin varmasti mun toivottomaks teit, kun leikkinäs vain lempeäni peit.
Sull' on vaan muisto siitä, mitä olit Jott' enemmin sua vaivais se, mik' olet. Sa multa paikan veit ja etkö sillä Myös vienyt suruistani määräosaa? Puolt' iestäni ylvä niskas kantaa; Nyt pääni väsyneen sen alta vedän Ja taakan jätän sulle kokonaan. Hyvästi, Yorkin vaimo! Ranskan maalla Englannin tuskat vaihtuu ilohon; Hyvästi, ruhtinatar onneton!
Niin varmasti mun sydämmeen sä jäit, Niin varmasti sä rauhan sieltä veit, Niin varmasti mun toivottomaks teit, Kun leikkinäs vain lempeäni peit.
Ka ... tuota... Hukkui... Otti ja hukkui... Ha-aaaa... Vot kuinka, kirkastui Iivanan hymy jos miten leveäksi ja hän kehui taasen Ropottia: Mutta sinä, Ropotti, kehui: Sinä, vot, väärin teit kun toisen muorin mertaan veit... Viisas sin' oot!... Ih! Ja hän nauroi ja joi Ropotin terveydeksi ja hihkasi ja hymyili ja kapakassa oli oikea höyry ja elämä ja ilo. Se oikea morsian siihen nyt tuli.
Päivän Sana
Muut Etsivät