Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025


Joko tullut on tuomion päivä? Tää heijastus silmäni huikaisee. Tuhat kertaa mieluummin pimeyteen, missä ympär' on huuru ja häivä! Olin minäkin nuori ja onnellinen. Näin unta ma kesästä kerta. Kas, hämärän neittä ma lempiä sain, ma hirveä hiihdin, mi pakeni vain te nähkää hangilla verta. Veri punanen ratkesi rinnastain. Veit paljon sa tyttöni multa.

Ja korpia on, soita, joill' ei näy kuokkijaa, Ja laajennusta kaipaa viel' aatteen viljamaa. Heräjä siis , herää unestas kerrankaan, Heräjä hetkell' yhdennellätoista! Jos työsi sähkölampun ei lailla loistaiskaan, Niin kynttilänä sentään yötä poista! Se tee, min voit, min jaksat, ja silloin kylliks teit, Ja myös silloin kansaas uutt' aikaa kohden veit. Heräjä, herätkäätte!

Ovatko ne jo nousseet? kysyi hän palvelustytöltä. Ei ne vielä aivan. Joko veit kahvia? Jo minä vein yhden kupin ... tässä menee toinen. Elli toimitti jotain ruokasalissa. Palvelija tuli vähän ajan päästä takaisin ylhäältä tuoden toisen kupin koskematonna. Kuka ei juonut? Se, jolla on valkea lakki, se ei ottanut ... vaan maisteri joi molemmat kupit leivän kanssa.

Siitä on jo 15 vuotta, kun sen viimeksi tein, ja se oli juuri silloin yöllä maantietä pitkin kulkiessamme, joka sinunkin muistiisi on jäänyt. Sinä kamalana yönä juuri sinut hylkäsin. Rakkaudesta sinut hylkäsin! Andrei. Mihinkä veit sinä silloin minua? Audotja. Viisi vuotta ennen tuota tapausta oli haltijanamme vanha, virasta eronnut kenraali.

»Kas, kas, kun on äkäinen ... mistä sinä olet äkäinen? Minähän sinun oluesikin maksoin...» »Itsehän sinä veit kellon ostajaisia juomaan...» »Olisit sinä saattanut sen toisen pullon...» »Sinähän sen kutsuit...»

Se tehkää surkomatta: minkä sanoin, Sen taata tohdin kuninkaankin kuullen, Niin, vaikka Toweriin hän minut pankoon. Puhua täytyy: työni unhoon jäävät. Pois, perkele! Ne liian hyvin muistan! Veit hengen mieheltäni Towerissa Ja poika-pololtani Tewksburyssa.

Vuoksi kuin hyrskivä tulvivi, rintasi tunteita huokui Milloin sa taistelut mailmojen, ihmisrintojet lauloit, Taikka sa mainingit virtojen, vienoiset uirehet aaltoin Kuiskasit, lehtojen leyhkyset, kiiltehet kirkasten järvein Taikojen voimalla kuuluin leikiten mielihin loihdit; Vieläpä veit lumolinnojen aartehisin salatuihin, Muinahis muistoja nostaen, kaipehet rinnoissa syttäin; Taikkapa laulusi helkkehet mieliä pilvihin vieden Karkotti pauhinat, melskehet, kaipaun toi Jumaloihin, Taivahisiin yleviin, kussa tuntehen rakkaun valta Nukkunehet elon uutehen liekkiin johteli taasen.

Päivän Sana

anteckna

Muut Etsivät