Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
WILHELM. Sit' Aksel toivoi, että samaan hautaan Sijansa sais, kuin Valpur. VALPURI. Samaan hautaan? Ah, sehän suloista. Mut, jalo ritar', Ei käy se laatuun. Kihloiss' eivät Aksel Ja Valpur olleet. Voi, ei käy se laatuun. WILHELM. Sormus, jos Näen oikein. VALPURI. Sormus? Niin, se Akselin On sormus. Tunnen sen. VALPURI. Se hautaan siis Ei kierinyt? Es'isämme!
Ja nyt, kun hän oli kuullut, että hänen kauan kaivattu lapsensa eli terveennä ja onnellisena eikä leskellä näyttänyt olevan mitään toivoa näyttää toteen, että Valpuri oli hänen lapsensa, nyt hän taas joutui kuumeentapaiseen levottomuuteen, joka valvotti häntä öisin ja teki hänen päivänsä ikäviksi, niin että hän yöllä toivoi päivän tulevan ja päivällä taas ikävöi yötä, yötä, jolloin ei hän nähnyt kaikenlaisia esineitä, jotka muistuttivat häntä lapsestaan.
Keveästi hyppäsi Esa kärryihin ja nyykäytteli ystävällisesti päätään Helenalle, joka seisoi kartanolla, Valpuri sylissään. Kohta tomupilvi esti Helenaa näkemästä miestään, jonka hänen hyvä oriinsa vei nopeasti eteenpäin. Sen päivän hetket kuluivat Helenasta varsin hitaasti ja hän oli tyytyväinen, kun puukuorinen seinäkello vihdoin löi 9. Vielä hetkisen ylhäällä oltuaan, hän asettui levolle.
Maanpiirillä mit' on mull' etsittävää Nyt enää? Päiväni on laskenut Ja sammunut on valoni. No niin! Sa aukee, hauta; rauhainen sa olet. Niin, aukee, syliis minut sulje; sitä Ei Valpurini tohdi. VALPURI. Tohtiip', Aksel! Jäähyväiseksi viime kerran tohtii Valpuris sinut syliins' sulkea. AKSEL. Oi, kohtaloni! Tähän minut surmaa! VALPURI. Ei, armas ystävä, sun elää pitää. AKSEL. Miks elää?
Ne olivat niin kirkkaat, etteivät Esa ja Valpuri koskaan olleet niitä semmoisina nähneet. Helena katsoi ylöspäin jonkun aikaa, sitten väristys pudisti häntä, hän hengähti pari kertaa ja sielu jätti maallisen majansa. Alakuloisina astuivat Esa ja Valpuri ulos tästä surun majasta. Edellinen meni heti puusepän luo, jolta hän tilasi ruumiin arkun.
"Jumala teitä siunatkoon", virkkoi Elsa. Samassa ovi avattiin ja Valpuri astui sisään. Ilohuudolla hypähti Elsa pystöön ja juoksi Valpuria kohden, vaan tämä väistyi pelvosta huudahtaen. "Tule rintaani vasten lepäämään, siitä poistamaan surun monivuotista routaa", huudahti Elsa. "Vaimo-parka!" virkkoi Valpuri. "Miksi noin minua hyväilet? olemmehan melkein oudot toisillemme".
Näin puhui Sofia, koettaen niin paljon kuin mahdollista poistaa sanoistaan kaiken katkeruuden, joka niissä asui. "Esimerkkejä en erityisesti tahdo vetää esiin", virkkoi punastuen Valpuri, "sanonhan vaan, että luontomme ovat aivan vastakkaisia, että hänen käytöksensä ja sanansa usein ovat minua syvästi loukanneet ja että luultavasti eivät minunkaan puheeni ja käytökseni liene hänelle mieleen".
"En ainakaan minä ole koskaan kuullut enkä nähnyt mitään tämänkaltaista". "Tämä päätöksemme kuitenkin, muutamasta erityisestä syystä, pidetään aluksi salassa ja sinä Valpuri muutat viikon ajaksi mökkiin". "Nytkö heti?" kysyi leski. "Sen parempi kuta ennemmin", sanoi Esa. "No, lähtekäämme heti", sanoi leski. "Minä käskin Antin ja Sannan tulla tervehtimään sisartaan heidän vanhaan kotiinsa.
WILHELM. Sa vaalas olet, jalo Valpur! VALPURI. On Aksel vaalaamp'. Ollos, hyvä Wilhelm, Nyt vait.
Kun minä siten täytän oikeuden vaatimukset, niin teidän, joita vieläkin vanhempinani rakastan muistella, välinne paranee ja minä puolestani pidän suurimpana ilonani usein saada tulla käymään luonanne". Viimmeiset sanat lausuessaan Valpuri purskahti itkemään. Helena nousi. Kuolon kalpeus peitti hänen kasvonsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät