Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Kun Valpuri tuli Aumolaan, onnitteli häntä Helena, että oli päässyt hengissä hullun kynsistä. "Tiedätkö, kun hän sanoo, että sinä olet hänen lapsensa", virkkoi Helena. "Isäsi kielsi vaimoa, käräjänkäymisen uhalla, asiasta enempää puhumasta, mutta hullua kieltää lie sama kuin seinälle puhua. Tuskin oikeuskaan hullua voi sakoittaa", virkkoi Helena, kääntyen Esaan.
Poikani tulevaisuus on pelillä ja minä ai'on pitää oikean 'ransyynin'!" He astuivat nyt sisään. "Minä olen pyytänyt tänne Luopioiset, että otamme ne mukaamme", virkkoi Sofia sisälläoleville. "Istukaat hyvät ystävät! Kahvi on heti valmista". "Mikä kauhea tapaus!" virkkoi Luopion emäntä. "Ja Valpuri mökin tyttö! Kuka olisi aavistanut!" "Nyt hänen arvonsa on mennyt!" jupisi Luopion isäntä.
"Armollinen Jumala", huokasi leski. "Näinkö piti minun toiveeni toteutuman? Mitä minä heille voin? Enhän voi näyttää toteen syytöstäni". Katkerasti itkien hän astui ulos pihalta. Ennenkun hän oli joelle laskeunut, tuli häntä vastaan Valpuri.
Muistaako Valpuri sitä?" "Kyllä sen muistan", virkkoi Valpuri, katsellen hämillään maahan. No, niin, se ei ollut sinun tahtosi. Vaan aivanpa minä latelen entisyydestä ja unohutan nykyisyyden. Nyt menen isääsi puhuttelemaan". Nuori mies astui kevein askelin kamarin ovelle ja siitä sisään. Mikä suloisuus hänen muodossaan, puheessaan ja liikkeissään!
Niin et suinkaan heitä ujostele, Valpuri? Ovathan he sinun veljesi ja sisaresi". "Valpuri ei ole niin kasvatettu, että hän olisi ylpeäksi käynyt", sanoi Esa vakavasti. "Minä lähden teitä saattamaan. Tulkaa jo huomenna täällä käymään ja viikon päästä ainaiseksi". Leski ei ottanut sen enempää miettiäkseen, miksi Valpurin piti viikon päivät olla mökissä.
Kerromme suurimmassa lyhykäisyydessä, mitä sillä aikaa tapahtui merkillisempää kertomuksessamme mainituille henkilöille. Neljä perillistä syntyi vielä Aumolaan, vaan sallimus ne kaikki korjasi alaikäisinä Manan majoille, josta syystä Valpuri tuli vanhemmilleen kahta kalliimmaksi. Naapurissa asui pieni poika nimeltä Juho.
"Kummallinen sattumus", aloitti rovasti, "jonka sivukohtia en nyt huoli kertoa, on tehnyt sen, että sinä olet kasvatettu perheessä, johon et oikeastaan olekaan kuuluva. Sinun isäsi ei ole tuossa ja sinun äitisi ei ole hän, josta vasta erosit. Se leski, joka sinua on lapsekseen sanonut ja jota on hulluksi luultu eli oikeammin syytetty, hän on sinun äitisi". Valpuri katseli laattiaan.
Hän katseli hellyydellä ja säälillä noita kalliita kasvoja, joista vieläkin toivo loisti, ja hän ajatteli minkä musertavan vaikutuksen hänen sanansa teki. "Koetan hänelle niin varovasti kuin mahdollista, ilmoittaa päätökseni", mietti Valpuri. "Rakas kasvattajani", sanoi hän, "eivät mitkään maalliset myrskyt ole voineet vähentää rakkauttani teihin.
"Onhan hän nyt täysikasvuinen eikä hän nyt opettane minulle mitään sopimatonta, jos tuommoinen lasten leikki oli sopimaton", virkkoi Valpuri punastuen. "Ikäänkuin ei täysikasvuiset vielä paremmin voisi. No eihän tuo sentään ole vaarallista, jos hän käviki täällä ja vastaki käy jonkun kerran. Olethan vakuutettu jo. Mutta minä suorastaan tunnustan, etten nytkään juuri haluaisi häntä täällä nähdä".
Kun hän nyt huomasi, ettei hän yksinäisyydessä ensinkään voinut ohjata aatteitaan, joita hän piti syntisinä, koska ne selvästi sotivat hänen vanhempainsa tahtoa ja lupausta vastaan, läksi Valpuri äitinsä luo. Hän istui selin akkunaan, ettei hän näkisi kartanolle, kun joku menisi ulos Esan kamarista. Hetken kuluttua Juhon ääni kuului porstuasta sekä Esan, joka häntä portaille seurasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät