Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
VALPURI. Oi, Aksel! Kuink' on käynyt urhaan uljaaksi Iloa, lohdutusta silmäns säihkyy. Miks, Aksel, lähdit pois ja yksin jätit Sun Valpuris luo hautojen? Nyt hänen Silmänsä murheellisna jälleen pystyy
"Vihdoin hän suoraan lausui ajatuksensa. Mitä te nyt sanoisitte, jos olisitte minun paikallani?" "Minä tosiaanki olen hyvin kummissani siitä, mitä nyt sain kuulla. Voiko Valpuri vetää esiin esimerkkejä siihen väitökseen, jonka hän on tehnyt? Muutoin hänen puhettaan on vaikea ottaa korviin".
Sofia tuli juosten heitä vastaan, levitti kätensä ja huusi: "Nyt on kohta maailma nurin!" jonka uutisen kuultuaan, Luopion isäntä tarkasteli taivaanrantaa ja huomattuaan sen olevan paikoillaan, kysyi: mitä hän tarkoitti. "Ettekö ole vielä kuulleet?" huudahti Sofia. "Helena on ajettu pois Aumolasta ja Valpuri on muuttanut Takalon mökkiin!" Hän lisäsi: "Halolla ajettu! Ajatelkaa sitä kyytiä!"
VALPURI. Osaa Sa otat Aksel Thordinpojan onneen? AKSEL. Myös Valpur sulon. Kirje lukekaa! Nuor' Aksel kirjeen kirjoittaa, Oi, Valpur valioni! Suo, Herra, että saavuttaa Se armaan morsioni! Ma sulle kultasormuksen Nyt sormellesi annan; Sua aina lemmin, herttaisen', Ja mielessäni kannan. Sa muista, armas, tarkoin vaan: Sun kihlaan tällä lailla, Vaikk' Akselisi matkoillaan On kaukaisilla mailla.
"Jos joku mulle sanoisi niinkuin Takalon Elsan sanotaan puhuneen teille, Helena; jos joku sanoisi: 'Herpertti ei ole lapsesi', niin minä merkitseisin hänen, joka niin sanoisi, että elinaikansa muistaisi", virkkoi nimismiehen rouva. "Ettäkö Valpuri ei olisi Helenan lapsi!" sanoi Luopion emäntä, joka juuri miehensä kanssa saapui vieraiksi. "No, Herran nimessä: kenenkä lapsi hän sitte olisi?"
Neito rupesi astumaan. Leski juoksi hänen eteensä, sulki hänet innokkaasti rintaansa vasten ja huusi epätoivon ja ihastuksen sekaisilla tunteilla: "Sinä olet minun minun minun!" Katsoessaan lesken hehkuvia silmiä ja tuntien hänen kuumeellisen syleilyksensä, säikähti Valpuri ja rupesi huutamaan sekä riisti itsensä irti.
"Onko sinua nuhdeltu tai koeteltu pakoittaa minusta luopumaan?" kysyi Helena. "Ei", sanoi Valpuri, joka pelkäsi lisätä mitään sanoihinsa. "No, Jumalan kiitos, sitten olet minun", virkkoi Helena ja toivon tuli leimahti hänen silmissään. "Ja onko Esa muuttanut ajatustaan lesken suhteen; vaatiiko hän että sinun pitäisi lähteä lesken luo?"
Olisihan tehtaan isäntä suonut minulle enemmänkin loma-aikaa, kun olisin arvannut pyytää". "Ja milloin vasta tulet tänne kotiisi käymään?" virkkoi Valpuri, luoden silmänsä Juhoon. "
VALPURI. Oi, saamme Molemmat teitä molempia kiittää. WILHELM. Tuoss' on hän! AKSEL tulee, kädessä kilpi Ja miekka. Wilhelm! Armas Valpur! Isä! WILHELM. Tie laivaan avoinna jo onko, Aksel? AKSEL. On katu tyhjä; aran joukon kirkon Ovesta äsken syöksevän mä näin Kuin kärpäsparven, joka lehväll' ulos Tuvasta ajetaan.
Niittyväki oli 2 peninkulman päässä talosta ja palasi vasta viikon lopussa Aumolaan. Helena äitineen ja lapsensa kanssa olivat siis ainoat asukkaat talossa. Lovisa oli, Helenan pyynnöstä, tullut isolle puolelle makaamaan, samaan kamariin kun Helena ja Valpuri. Kun varhainen kesäaurinko säteillään valaisi Helenan kasvoja, hän heräsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät