Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Olen siis tullut tästä tärkeästä asiasta tuumailemaan ja käsken nyt kunkin puhua suunsa puhtaaksi, niin voi vielä toivoa apua löytyvän tässä ikävässä seikassa". Valpuri seisoi punoittavin poskin kuullen tätä puhetta. "Miten on oikeastaan tämän asian laita?" kysyi Helena. "Mitä vastaat, Valpuri?"
Helenan helposti sokaistu omatunto kuuli salaisella mieltymyksellä tuota kiitosta, vaikka kuitenki hänen sydämmensä syvyydessä ääni kuiskasi: "sinä olet ei ainoastaan ihmisvaras, vaan myös kauhistuttavassa määrässä teeskenteleväinen". Pieni Valpuri varttui varttumistaan. Konttaamistilastaan hän kohosi tuoleja ja penkkejä vasten, astui sitten horjuillen moniaita askeleita ja tupsahti lattialle.
Kun he tulivat sisälle, oli jo kalvo peittänyt sairaan silmät; hän vetäsi kolmasti henkeä ja sitten kaikki oli päättynyt. Valpuri oli myös juossut tänne. Hän polveusi itkien kuolleen viereen. Siinä lepäsi nyt Lovisa mailman pysymättömistä iloista ja pettyneistä toiveistaan. Kuolon kalpea sinetti oli sitonut tuon ennen niin elävän muodon juonteet.
Hiilenpolttaja ja hänen toverinsa riensivät ulos, mutta Valpuri mutisi mennessään: Hän tahtoo pitää taitonsa itsellään, mutta sen hän saa kalliisti vielä maksaa. Jaana meni ulos ruohoja keräämään, sillä oli juuri täysikuu sinä yönä. Kun hän tuli takaisin, muisti hän lapset. Heidän piilopaikkansa sängyn alla oli tyhjä. Hän etsi heitä kaikkialta, mutta turhaan. He olivat kadonneet jäljettömiin.
Menköön nyt kahdenkymmenen vuoden rakkaus ja sopu pirstaleiksi!" Säihkyvin silmin ja pää pystyssä astui Helena ovesta ulos. Kohta hän näkyi kartanolla Valpuri rinnallaan. Esa avasi akkunan ja huusi: "Valpuri! Jos vaimoni tahtoo sinua mukaansa, niin et saa mennä, vaan saattaa kyllä häntä saat". "Vaimoni!" sanoi Helena, kertoen Esan sanat.
"Mitäpä minä sitä asettaisin!" virkkoi Esa. "Valpuri on nyt torpan tyttö eikä minun". "Niin, mutta sinun tyttönäsi hän on Hannulle luvattu", sanoi Sofia terävästi. "No niin", virkkoi Esa. "Siitä seurannee, että lupaus ei enään ole sitova, koska ei hän ole minun tyttöni. Sitäkö tarkoitat?"
"ja koetan toimia sen mukaan mutta vaikea on erota täältä. Eihän minulla ole isääkään enää!" Esa käänsi puolittain pois kasvonsa ja pyyhkäsi kyyneleen silmistään, vaan hänen tunteensa hänet valtasi, hän levitti kätensä ja sanoi: "Jos minua vastakin tahdot isäksi nimittää, niin on se suloisin sana, minkä keltään ihmiseltä kuulla voin!" Valpuri läheni Esaa ja vaipui hänen rintaansa vasten.
"Hän on tuolla kamarissa", sanoi Valpuri, heittäen ryyniä kukon jalkain eteen, joka muka nokki niitä, vaan jätti useimmat hyvin kohteliaasti kanoille. "Eikö Valpuri minua enään tunne?" kysyi hymysuin nuori mies ja seisahtui pari askelta nuoresta tytöstä, joka vähän ujostellen nyt tarkemmin silmäili reipasta nuorukaista. "En vaan", vastasi Valpuri.
"Olisko hänkin jo muuttunut?" jupisi Helena ja saapui kohta kartanolle. Hän meni portaille päin. Valpuri nousi samassa ja Helena katseli häntä tarkoin. "Sinä olet itkenyt!" virkkoi vastatullut, jonka tottunut silmä huomasi vähimmätkin muutokset Valpurin muodossa. "Ette sitä voi kummastella tämmöisessä tilassa", sanoi Valpuri, katsoen ujostellen äitiinsä.
Vaan tuli vihdoin sekin aika, jolloin hän tuosta kaikkivaltaavasta tunteesta, joka hänessäkin piti löytymän, sekä sai lukea jotakin että myöskin varsin elävän ja oudon selityksen eräältä ystävältään. Kuitenki Valpuri ei vielä tästä tullut murheelliseksi, koska ei Hannu ollut häntä mitenkään loukannut.
Päivän Sana
Muut Etsivät