Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
"Kuka tuo oli?" kysyi Helena, katsahtaen pihalle. "Entinen naapurin Juho", virkkoi Valpuri ja kääntyi niin kylmäkiskoisesti kuin mahdollista katsomaan menevätä. "Ahaa", sanoi Helena tyytymättömällä äänellä, "joko se junkkari on tullut kotiaan? Kielsinhän hänen silloin täällä käymästä. Sitä ei hän enään muistane".
Hannu taas ei ollut Valpurin veroinen aapistaidossa, vaikka oliki vuotta vanhempi. Tuosta eivät Pilveiset olleet huolissaan, sanoivat vaan: "liian hyväpäiset tavallisesti joutuvat turmion tielle". Tuli vihdoin tuo kultainen nuoruuden aika. Rippikoulua Hannu ja Valpuri kävivät yhdessä.
"Kyllä minä toimitan niin, että Valpuri kaulassasi riippuu, ennenkun Aumolasta erkanemme", oli Sofia sanonut. Hän tiesi, että Esa olisi poissa kotoa sinä iltapäivänä ja pitikin tätä poissaoloa tarpeellisena. Syytä tähän on minun ollut vaikea arvata, sillä aina olen pitänyt sinua, Valpuri, oivallisena tyttärenä ja poikani puolesta voin myös ta'ata.
"Nyt sinulla on kaksikin isää", sanoi rovasti. "Etkös äsken muistanut sitä suurta isää, joka on meistä niin kaukana ja kuitenkin samassa niin likellä? Mutta aika on jo kulunut. Jääkäät hyvästi, rakkaat ystävät! Herran voimakas käsi siunatkoon kohtalonne niin, että kuolemattomat sielunne perisivät ijankaikkisen elämän". Rovastin mentyä asettuivat Esa ja Valpuri levolle.
Samassa hän tuli ajatelleeksi, että Juho pikemmin tulisi vaihtamaan kirjoja, kun vaan yhden otti ja oli jotenkin tytymätön kysymykseensä. "En ehkä kerkeä enempää lukea, sillä minun tulee kohta palata työasemalleni", virkkoi Juho. "Niinkö vähän aikaa täällä saat eli haluat viipyä?" virkkoi Valpuri, katsellen alas ompeluunsa. "Kun lähdin tänne, arvelin sen ajan olevan kyllin pitkän.
Vihdoin Juho lopetti äänettömyyden. "Pyytäisin jotakin kirjaa täältä lainaksi aika kuluu hupaisemmin kirjan ääressä". "Katsele tuolta kirjahyllyltä", sanoi Valpuri, "ja valitse". Juho silmäili kirjoja ja otti yhden. "Yhden vaan", sanoi Valpuri. "Etkö halua useampia?"
Päivä oli jo enemmän kuin puolissa, kun Valpuri, joka istui akkunan ääressä, ilmoitti Helenalle, joka levotonna oli levännyt sängyllä ja taas vuorottain astuskellut edestakaisin lattialla, että Esa tuli. Kuin sähkön satuttamana Helena kuuli tämän ilmoituksen. "
Mut ilman sauvaa, särkynyt on sauvan'. Nyt astelen ma synkkää metsää taas, Mut rientoa ja määrää vaill'. Ens turve Mun polullani auetkoon ja haudan Minulle suokoon; siin' on majani. VALPURI. Sa julma! Niinkö Valpurin sä heität? AKSEL. Vai tyynnä täällä katseleisin, sinut Kun surmaajas vie eteen alttarin? VALPURI. Hän ennen minut mestattavaks vieköön! AKSEL. Sä, peto!
"Te olette, äitini, heikko sairaudestanne ja katsotte tuota asiaa paljoa pahemmaksi kuin se ensinkään on", virkkoi Helena. "Onhan Valpuri onnellinen ja onhan tuo hänen n.k. äitinsä jo kauan sitte hänet unhottanut. Olisi hyvin typerästi mennä mullistamaan jo vakaantuneita oloja kun ne ovat varsin tyydyttävällä kannalla. Ja mitäs Esa siitä sanoisi?
"Ell'ei hän yöllä ole ajatustaan muuttanut, niin hän vaatii minua menemään", virkkoi Valpuri. "Siitä ei tule mitään", sanoi Helena. "Me pakenemme vaikka Amerikaan ja tulemme kyllä toimeen". Kovassa sielun tuskassa seisoi nuori tytär Helenan edessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät