Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Kun nyt Valpuri tuli sisälle, astui rovasti paikaltaan, tervehti häntä ystävällisesti ja kun Valpuri aikoi mennä ulos, käski rovasti hänet istua, sanoen tahtovansa puhua pari sanaa hänen kanssaan. Punehtuen Valpuri asettui oven viereen, vaan Esa vei hänet ystävällisesti istumaan.
Samassa Helena huusi talon portilta: "Joudu, joudu Valpuri, hän on hullu, tuo vaimo!" Valpuri juoksi ylös taloon niin pian kuin kerkesi. Leski vaipui itkien tien viereen. "Oma lapseni luulee minua hulluksi! Oi katkerin kaikista huolistani!" Hetken hän istui tässä kuin turruksissa. Vihdoin hän nousi ylös ja astui raskailla askeleilla kotiinsa.
"Meidän täytynee puhua isällesi tästä asiasta", virkkoi Helena hetken mietittyään. "Puhutaan vaan", sanoi Valpuri. "Minä tiedän, että hän on viisas ja suo minulle mitä parhainta". Helena ja Valpuri katselivat akkunasta kujalle ja näkivät Esan tulevan, ja hänen rinnallaan astui vaimonpuoli, jonka he kohta tunsivat Silpon Laurin vaimoksi.
Voi, Herra! Se Valpurin on seppel! Laupeutta! Oi, armoa! Mun eestän' rukoilkaa, Te armaat! Seppeltänne sydänveren' On punannut. Mun eestän' rukoilkaa! Wilhelm tulee takaisin; Valpuri ja Arkkipiispa hänen muassaan.
"Minä tulin tänne keventämään sydäntäni. Se on nääntymäisillään surusta. Oma lapseni elää enkä saa häntä tyköni, en saa häntä edes lapsekseni kutsuakaan". "Mitä kuulen?" huudahti Luopion emäntä. "Onko siis mitä perää siinä kulkupuheessa, että Valpuri olisi lapsesi?" "Jumala tuntee, etten minä siinä asiassa valhettele", sanoi leski ja rupesi itkemään.
Vihdoin huoneet kävivät ahtaiksi nuorukaiselle ja seuraavana kevännä hän avasi oven, nousten pienelle tuolille. Valpuri ilosta kiljasi, nähdessään tätä leikkiä onnistuneimmassa muodossaan. Sunnuntai-illoin Esa souteli joella ja Helena piti perää. Valpuri istui venheen pohjalla ja kuunteli veden solinaa venheen keulassa ja hankavitsojen yksitoikkoista haminaa.
Muuan kymmenkunta syltää heistä seisova kaunis riippakoivu, jota Helena enin ihasteli kaikista puista Aumolassa ja nimitti omaksi puukseen, joutui ukon-ilman uhriksi ja meni pirstaleiksi. Helena lausui tästä Valpurille pahan aavistuksen; vaan Valpuri koetti lohduttaa levotonta. Sydän-yön aikana ilma vihdoin asettui.
"Samapa tuo kuitenkin on", hän lisäsi; "en minä niistä markoista ole köyhtynyt". "Uljaasti lausuttu!" sanoi Esa. "Nuori mies kuvaa itsensä noilla sanoilla". "Ja sinä kuvaat, Esa, itsesi tuolla käytöksellä", sanoi Sofia. "Sen myönnän", virkkoi Esa, "Mutta mitä riitelemme? Valpuri on torpan tyttö nyt ja köyhä; te ette köyhää tahdo miniäksenne; siis päätös on: kihlaus puretaan.
Hänen käsivartensa vaipuivat hermottomina alas, kun hän koetti ottaa portaiden syrjäpuusta kiinni ja hän lankesi portaiden alimmaiselle astuimelle istumaan. "Helena, mikä sinua vaivaa?" huudahti Esa ja riensi vaimonsa luo. "Mitä tämä merkitsee?" Samassa tuli Valpuri juosten portaille. "Oi äiti, äiti! Mikä teitä vaivaa?" huudahti Valpuri, polveutuen Helenan viereen.
Jääkää hyvästi vastaiseksi, anoppini!" Näin sanoen hän otti Valpuria käsivarresta kiinni ja talutti hänet ulos. Leski jäi yksin huoneesen. Huoaten hänki läksi ulos ja rupesi nyt astuskelemaan kotiapäin, katsomattakaan niihin, jotka niin hänen tunteitaan olivat katkeroittaneet. "Minä surkuttelen suuresti leskiparkaa", virkkoi Valpuri. "Hän on selvästi mielen viassa ja kaipaa lastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät