United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuskin oli viikko kulunut Gerdan lähdöstä, kun jo taas laitettiin toisten lasten matkasäkit ja laukut kuntoon, ja silloin oli heidän vuoronsa sanoa hyvästi kaikille mielipaikoille sekä lehmille, hevosille ja kanoille. Niitähän ei saataisi nähdä ennenkuin jouluna, ja siihen oli vielä niin hirveän pitkä aika. Helka ajatteli onnellista kesäänsä ja kävi alakuloiseksi.
Lentää, ja suuri sittenkin, vastasi hän; se kiertelee lehtimajan yllä ja töllistelee sinne niinkuin se olisi kana-aitaus. Olisipa se veijari ampumamatkan päässä, sanoi nuorukainen, niin minä tekisin Västervikin kanoille suuren palveluksen.
Kuten sanoin, talvi oli Mirandalle tapauksia täynnään. Kahdesti hän aamupuhteella kanoille kuumia perunoita ja jauhoja kantaessaan näki Ten-Tinen, suuren karibuhirvaan, tasaisilla juhlallisilla askelilla kulkevan raivauksen poikki, omituiset länttiset sarvet korkealla takakenossa, kuono suoraan eteenpäin ojennettuna, nöyrät naaraat kintereillään seuraten.
Vein minä kaiken tämän Margareetalle, joka saunassa istui vilusta ja pelvosta yhtä paljon vapisten. Rupesin sitten kokoomaan mitä käsiini sain, että minä sijan lavalle tehdyksi sain. Mutta kuin minun päähäni keino pisti, menin minä takaisin tupaan, sanoden "kas niin, akka jo rauhoittumaan rupeaa ja lupaa yöllä kanoille hyvää onnen lukua lukea.
Se paikalla tiesi, että se oli Mirandan ääni; ja kun se tavalla tai toisella liikutti sen mieltä, niin se vaivoistaan huolimatta nousi ylös ja kulki hiljaa ääntä kohden. Mirandan pyhitys metsälle. Sinä samana päivänä, heti puolisen jälkeen, Mirandan lähdettyä ulos viemään muruja kanoille keltaisessa maljassa, Kirsti oli saanut jonkinlaisen pyörtymys kohtauksen.
Elä kaikata kivonen, Laklata kiven lapatta; Vielä näille neitosille, Näille kaunoille kanoille, Reki rensuen ajavi, Kirjakorja kiiättävi, Juoksevi ori punainen, Liinaharja liuottavi. Jauhan, jauhan jauhon hienon. Jauhan, jauhan jauhon hienon, Leivon, leivon sangin hienon, Sangin lasken lautaselle, Panen paikan katteheksi, Vien sangin venoseheni, Ja työnnän venon vesille.
"Hän on tuolla kamarissa", sanoi Valpuri, heittäen ryyniä kukon jalkain eteen, joka muka nokki niitä, vaan jätti useimmat hyvin kohteliaasti kanoille. "Eikö Valpuri minua enään tunne?" kysyi hymysuin nuori mies ja seisahtui pari askelta nuoresta tytöstä, joka vähän ujostellen nyt tarkemmin silmäili reipasta nuorukaista. "En vaan", vastasi Valpuri.