Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
«Vaan ei kuole kuitenkana, Eikä vaivu vainajihin, Niin vain on, kuin konsa miesi Vaipui valhekuolemahan: Se kun aian oltuansa Heräjävi hurmiosta, Ihmiset imehtelevät, Kummat kuuluvi hänestä». «Minustakin moinen viesti Vielä hälle vierähtävi, Kuta lapset kuullessansa Imijätkin ihmehtivät, Silloinpa särähtänevi Sielu armahan emoni, Kunpa ei pakahtuneisi Syän suuresta ilosta.»
Kullekin on täällä vapautensa, oleskellaan kaikkialla, puutarhassa, kuistissa ja sisällä, niin että vieraat saavat sen tunnon, että heilläkin on tilaisuutta pauna huvitusta toimeen ja voivat näyttää parainta taitoaan siinä. Kun täti on läsnä, ei helposti vaivu jokapäiväisyyteen; hän imartelee nyt minua, sanoen, että olemme siinä suhteessa samallaiset!
Nurmen alla jos nukkuisit, Sykkimästä jos lakkaisit, Parhain onni se oisi sulle, Yksin viihtymään tuomitulle, Siellä oisit sa huoletoin, Sinne vaivu jo, rauhatoin! r r.
Tuosta kärryihin kävivät, Rupesivat rattahille: Ratas vieri tietä myöten, Aatos Luojan töitä myöten. Ajoit siltoa sinistä Sekä harjua haluista, Joss on puista portti tehty, Katuvarret kaunistettu: Tämä silta on silloin tehty, Kuin on kuu kokohan pantu, Kuin on aurinko alettu, Laskettuna maan perustus. Viel' ei vaivu vuoliaiset Eikä arkut alta murru. SUOMESS' EI EL
MACBETH. Vie hiiteen tietos! Paetkoot vaan kaikki! En pelkoon vaivu, kunnes Dunsinaniin Birnamin metsä kulkee. Malcolm-nulkki, Hän eikö vaimon luoma? Sanoivathan Nuo henget, joille kaikk' on vaiheet tutut: "
MARGAREETA. Ma milt'en vaivu polvilleni; Sain kaapist' uuden lippahan Entistä vieläki kauniimman: Se on eebenpuuta, ja koruloita Se täynn' on ihmeen ihanoita. MARTTA. Sit' äidilles älä kerro sie, Ne muuten pappi taaskin vie. MARGAREETA. Ah, katsokaapa näitä vainen! Kuink', onnen laps, oot ihanainen! MARGAREETA. Vaan kirkkohon en saa paha kyllä En kylään mennä korut yllä.
Laine suuri, lakkapäinen vaatii synkän syvänteen, valo kirkas keskipäivän luopi vahvan varjosteen. Kun on toiveet tuiki suuret, suuri myös on pettymys tyynny, taltu, myrskymieli, se on sentään täytymys! Heitä tultes turhat roihut, vaivu tuhkaan tunteines, pohjan viiman vilu henki jäätää sentään sydämes.
Nähtyään ihmisjoukon haudan ympärillä rovasti astui nyt avoimen haudan partaalle ja piti pitkän puheen, jonka loputtua laulajat lukkarin johdolla neliäänisesti lauloivat virren: 'Mä että täältä erkanen. Ja sitten ruumista hautaan laskettaessa laulettiin: 'Vaipuos, vaivu synnyinmaasi helmaan.
"En eroa sinusta, rakkaani, anna minun seurata sinua, käyköön sitten miten hyvänsä!" huusi Anna katkerasti itkien. "Ei, rakas Annani, sitä en voi tehdä, se ei olisi viisaasti tehty, rukoilen sinua että teet kun olen sanonut, älä vaivu epätoivoon kultaseni!" "Teen niinkuin tahdot, Ristoni", huokasi Anna yhä itkien.
Nukkuos rauhaan; ympärilläs huokaa Huoliva luonto, surren laulajaansa, Hautasi partaall', itkein Suomen kansa, Muistoas siunaa. Multa sun peittää, lumi hautas kattaa, Vaan älytyösi maailmassa loistaa, Tuntosi hellä, jalo rakkautes Suomessa säilyy. Vaipuos, vaivu synnyinmaasi helmaan, Sieltä sa löydät, mitä etsit täällä, Rientosi palkan: sovitusta, rauhaa Saavutat viimein.
Päivän Sana
Muut Etsivät