Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Ruoste kirkonkellon, Tuhka kyisen pellon, Lähdevettä lemmon Kanna kiehumaan. Ydinpihka puusta, Vaahto karjun suusta, Hammas hiiden suusta Tunge kattilaan. Ihmisverta nuorta, Muru ikivuorta, Lemmon leivän kuorta Työnnä hautumaan. Kiehuvi, Kuohuvi, Kypsyy. Jäähtynyt, Pentynyt, Haavaan. Kirvelee, Paranee, Terves!
Missä aaltoin vaahto roiskii puoli vuotta pitkäss' yössä jättiläisiin, haamumaisiin, liikkuviin jäävuorihin, jotka ukkosina iskee vastaan toisiaan ja voittaa taikka häviää ja haihtuu aavain merten aaltoihin. Sinne, veikot, siirtykäämme Tellus-ukon kiirehelle! Allamme näin nähdä saamme hitaat liikkeet Telluksen.
Ennen koskena kohisen, Vaikka vasten kallioita, Tai syvälle tuonne syöksyn. En! Syvällä siell' on sisko. Liian on pyhä minulle Tuon valoisan kosken vaahto. Mut enpä paeta tahdo Enkä sortajan kädestä Ota iskua veristä. Lähestyy syrjässä tuuheaa kuusta. Tuossa se samea kuusi, Jonka alla mun himoni Ruohon raiskasi viherän, Kukan puhtosen pilasi Mun oman emoni lapsen.
Kuuluu vain hurmaava humina ja vaahto allasi vaihtuu villavasuksi, joka lasna ollessasi veti vastustamattomalla voimalla puoleensa, sisäänsä hyppyytti ja peitti sinut päätäsi myöten pöllyäviin lepereihin. Jos malttaisi koski kauemmin kiehtoa ja antaisi vaahdon vielä hetkisen viekoitella, niin ehkä ennen pitkää saisi sinut aalto anastetuksi ja äkkiä solahtaisit alas liukkaalta kiveltä.
Moni poikasi pyrkivi päivähän päin, mut kellä on onnea, kellä? On hullu ja houkka se lapsonen maan, joka suruja syömeensä sulkee. Ja kauvaksi orhit ne korskahtaa, kun kuoleman valtias kulkee. Lakkasi laulu poikasen. Heräs hän keskellä kuohujen; koski pauhasi, vaahto pärskyi, mela vapisi, venhe tärskyi, kastuvi poski poikasen se on suudelma Vellamon neitosen.
Ja se riehuu ja kiehuu ja kuohuu ja käy, Tulen lailla min ves' sokasee, Ylös pilvihin vaahto se huuruna käy, Ja tulvaa tulv' yhä vaan ajelee, Ja se loppumattomalt' aivan näyttää, Meri kuin meren uuden tahtois täyttää.
Ettäkö elämän onni ei ollutkaan siellä, mistä sitä kaiken elämäni ensin vaistosin ja sitten tietoisesti etsin? Eipä siis ollut. Kun ei ollut, niin ei ollut. Taas on tyyntä vettä, rannat nousee, aukee lampi, sitten virta, sitten pieniä järviä ja soilahteleva pitkä suvanto ja siinä se nyt sitten taas on kahden vaaran puristuksessa putous, jossa keltainen vaahto kaatuu kalliopaaden yli.
Nuorukainen katseli hetkisen veteen, meloen hiljalleen takaperin, ja jatkoi sitte toisella sävelellä: »Kosken rannalla kotini seisoo, ja vaahto se seinään lyöpi. Maailman koskissa jalkani kastuu, sen tyrskyt ne kasvoille lyöpi.» Kuulijat katsoivat hämmästyneinä toistensa silmiin: se laulaa itsestään!
APEMANTUS. Pakahdu! TIMON. Pois, rietas konna! Kiveä sinuun tuhlata on sääli. APEMANTUS. Peto! TIMON. Orja! APEMANTUS. Sammakko! TIMON. Konna, konna, konna! Siis, Timon, hautasi nyt oiti kaiva! Siin' uinu, missä meren kevyt vaahto Päivittäin hautakumpuasi huuhtoo. Ja hautakivehesi piirrä tää: Minuss' ilkkuu kuolo muiden elämää. Isän ja pojan kallis sovun rikko!
Minulla jo oli kylmä ja nälkä, tuuli pieksi kasvojani ja vaahto kasteli silmäni, vaan enpä ollut enään armoilla maani vihollisten luona, ja se ajatus ilahdutti mieltäni, vaan linnaan oli tästä runsaasti kymmenen engl. penikulmaa. Nyt olisi sinne tullut sopimattomaan aikaan, ja sopimatonta oli mennä näin siistimättömänä ja likaisena enon luo, jota en ollut koskaan nähnyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät