Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Lauloi naisensa lokiksi luo'olle lekottamahan, veen karille kaikkumahan, nenät nienten niukumahan, vastatuulet vaapumahan. Siitä seppo Ilmarinen rekehensä reutoaikse. Ajoa kahattelevi alla päin, pahoilla mielin; matkasi omille maille, tuli maille tuttaville. Vaka vanha Väinämöinen tiellä vastahan tulevi. Sai tuosta sanelemahan: "Veli, seppo Ilmarinen!
Sanoi vanha Väinämöinen, virkki uuelle venolle: "Lähepä, veno, vesille, pursi, aalloillen ajaite käsivarren kääntämättä, peukalon pitelemättä!" Läksipä veno vesille, pursi aalloillen ajoihe. Vaka vanha Väinämöinen itse istuihe perähän; läksi merta luutimahan, lainetta lakaisemahan.
Heidän onnensa tarttui toisiinkin näkymättömän maailman olentoihin. Vaka vanha Väinämöinen Matka kulki »maavesiä, suovesiä ja koskenvesiä». Koskistakin onnellisesti suoriuduttiin: Mutta sitten ilmaantui äkkiä este ja tie sampolaisilta nousi pystyyn:
Noin monet siivekkäät sanat virkkaen äiti ja poika haasteli toisilleen liki laivoja. Vaan jopa käski Ilionin pyhän linnaan Zeus sanansaattajatartaan: "Rientäös, Iris nopsa, nyt istuimilta Olympon Troiaan luo Priamon jalomielen, vie sana, että luota akhaijien laivain pois pojan armahan noutais lahjoin, lunnahin, jotk' ilahuttavat mieltä Akhilleun. Yksin lähteköhön, kera muit' ei miehiä Troian, airut vain vaka, vanha, jok' ohjata voi nelipyörät vankkurit muuleineen sekä jälleen vainajan noutaa kaupunkiin, hänet, jonka on kaatanut aimo Akhilleus.
Kuku illoin, kuku aamuin, kerran keskipäivälläki, ihanoiksi ilmojani, mieluisiksi metsiäni, rahaisiksi rantojani, viljaisiksi vieriäni!" Kolmas runo Vaka vanha Väinämöinen elelevi aikojansa noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla. Laulelevi virsiänsä, laulelevi, taitelevi.
Vaka vanha Väinämöinen laski virkkua vitsalla, ajoa suhuttelevi. Ajoi matkoa palasen, keskimäistä tietä myöten keskimäisehen talohon. Kysyi kynnyksen takoa, anoi alta ikkunaisen: "Oisiko talossa tässä rauan raannan katsojata, salpoa verisatehen, suonikosken sortajata?" Akka oli vanha vaipan alla, kielipalku pankon päässä.
Priamospa nyt nousi, Dardanon juurt' uros, neuvoissaan vaka kuin ikivallat; näin hyväneuvoisesti hän haastoi heille ja lausui: "Troian kansa ja Dardanian sekä kaikk' apuheimot, kuulkaa, kun minä lausun nyt, mitä mieleni laatii! Iltaiselle jo kaupunkiin kuten ainakin menkää, vartiat pankaa myös sekä valppaat kaikki te olkaa!
Kumpi on tieolta parempi, muistannalta mahtavampi, sep' on tiellä seisokahan, toinen tieltä siirtykähän. Lienet vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, ruvetkamme laulamahan, saakamme sanelemahan, mies on miestä oppimahan, toinen toista voittamahan!" Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mitäpä minusta onpi laulajaksi, taitajaksi!
Eik' ollut sitä mätästä, jok' ei tullut tulvillehen noita liikoja veriä, hurmehia huurovia polvesta pojan totisen, varpahasta Väinämöisen. Vaka vanha Väinämöinen ketti villoja kiveltä, otti suolta sammalia, maasta mättähän repäisi tukkeheksi tuiman reiän, paikaksi pahan veräjän; ei vääjä vähäistäkänä, pikkuistakana piätä. Jopa tuskaksi tulevi, läylemmäksi lankeavi.
Kaikk' on kansa haljakassa kuni metsä huutehessa: alta on kuin aamurusko, päältä on kuin päivänkoite. "Huokeat oli hopeat, löyhät kullat kutsuloilla, rahataskut tanterilla, rahakukkarot kujilla näillä kutsuvierahilla kutsuloille kunniaksi." Vaka vanha Väinämöinen, virren ponsi polvu'inen, siitä siirtihe rekehen, lähtevi kohin kotia; laulelevi virsissänsä, laulelevi, taitelevi.
Päivän Sana
Muut Etsivät