Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Mutt' oi nyt taas niitä kirkasti Uus' ilo, hehkuva into, Kuin morsian sielusi riemuitsi, Ja rajusti sykkäili rinta. Se poika, jok' äitinsä, isänmaan, Näin nostatti uinumasta, Läpi aikakausien muistetaan Sulolaulusta tenhovasta.
Jos virta, elonvirta Mun vasta uhkaa niellä, Mutaansa upottaa: Kun muistan immen hurskaan, Uus' henki virkoaa. lausuttu Suomalaisen lyseon perustamiskokouksessa, Viipurissa, Tammikuun 15 p. 1879. Ei vaan leiväst' elä ihmissuku: Sana Luojan, aate, hengenmahti Maailman loi, muodostaa ja johtaa.
Tähän vuorilta tuuloset vilppaat käy, kylän raition ruokottuus ei näy, kylän raskahat ilmat ei paina. Kunis häipyvi surkea siivottuus, kunis koittavi puhdassa päivyt uus, sinis nukkuos piilossa täällä! Kera tuoksuvan kentän ja keväimen, kera kukkien, lähteen ja leivosten, sinut tapaaki vain maan päällä.
Tähän vuorilta tuuloset vilppaat käy, Kylän raition ruokottuus ei näy, Kylän raskahat ilmat ei paina. Kunis häipyvi surkea siivottuus, Kunis koittavi puhdassa päivyt uus, Sinis nukkuos piilossa täällä! Kera tuoksuvan kentän ja keväimen, Kera kukkien, lähteen ja leivosten, Sinut tapaaki vain maan päällä.
Onhan nytkin sen tunturit Jylhät, korkeat, kaunihit; Vielä kaiketi kosket kuohuu; Totta vieläkin virrat vuoltuu Syvin uurtehin halki maan? Eikö merikin yhä vielä Huhdo rannikkoamme siellä? Myrskyn virtt' eikö kuulukkaan? Milloin, milloin sen nähdä saan? Talvismaailman mahti uus', Lumitannerten ihanuus, Mustat metsät ja synkät salot, Revontulien tummat palot, Nekin luontoa Pohjanmaan.
Hävetköön häijyt! häpyä Jos verimadoill' ois: Ei elonvoimaa, henkeä, Eik' ihmissydäntä He kansallemme sois. Nuo tunnottomat uskaltaa Viel' luunsa saastaiset Tän maamme poveen tallentaa, Hyväillä kunniaa, Jot' ovat häväisseet! Vaan maamme multa rauhoa Ei anna raukoillen; Uus uljas polvi nouseva Kiroilee muistoa Maan kurjain semmoisten. Työ olkoon ansiomme vaan, Työ kunniallinen!
Mutta ajatukset olivat kiinni pikku Marian sanoissa. Hän riisui yltään ja pani maata. Uni ei ottanut tullakseen. Mutta runo tuli ja sai hänen mielessään tämän muodon: Hän uinui tyynnä, ja huoneessain on tunto ja rauha nyt uudenlainen. Uus' itsekin oon, en eilinen mies, ja lapsi on varttunut lapsi on nainen.
Siis poista piittaamattomuus, Pilkasta huolimatta! Kas! Kerran koittaa kevät uus, Siis sodi sortumatta. Niin vaivas kukkaan puhkeaa, Ja tuomionsa kurjuus saa: Sen nielee hyveen voitto. Ota minut kokonaan! Haltuhusi, Herra taivaan, Ota minut kokonaan, Penseys ja kylmyys saata Eloks, tuleks muuttumaan! Ota sydän kokonansa, Ett'ei tästä lähtien Siellä yhtään paikkaa saisi Maailma ja rakkaus sen!
Sua kiittäin, ihmisneroa kiittelen. Suloisten hortolienten yhdysjuoma, Salaisten surmavetten hengen-luoma, Nyt mestarilles ollos armoinen! Sua katselen, ja tuska lieveneepi, Sua kosketan ja rauha hymyileepi, Ja hengen tyrsky talttuu vähittäin: Vesille viiletän mä väljemmille, Miss' aava pinta välkkyy kristallille, Uus' aamu viittaa ikimaille päin.
Ol' esityksensä nyt lopettanut tuo syvä Tietäjä ja tarkkaan katsoi mua silmiin, tokko tyytyväinen olin. Ma, jota poltti jano uus jo, kielen vait pidin, mutta mietin mielessäni: »Kysellen liikaa ehkä häntä vaivaan.» Mut tosi taatto tuo, mi huomas hyvin mun aran tahtoni, min peittää aioin, puhuen rohkaisi mua puhumahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät