Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Kokko kun kotona kuuli sen sorean Suomen soiton, heitti pentunsa pesähän; itse loihe lentämähän soittohon sulan urohon, Väinämöisen vääntelöhön. Korkealta kokko lenti, halki pilvien havukka, allit aalloilta syviltä, joutsenet sulilta soilta.
Sun, kahdestoista Kaarle, otamme kintahas, osoittain olevamme niin mies-kuin kuningas. Me vyöttäymme miekkaan tuon suuren urohon, kuin hänkin hämmästyttäin maailman untelon. Te, Piper, saatte toisen kätemme kinnastaa, ja, Lagerbring, te toista niin myös nyt palvelkaa. Toll marski, maine, vanhuus, ne teille kunnian suo varrellemme vyöttää tuon, miekan voittoisan.»
Lauloi päivät pääksytysten, yhytysten yöt saneli muinaisia muisteloita, noita syntyjä syviä, joit' ei laula kaikki lapset, ymmärrä yhet urohot tällä inhalla iällä, katovalla kannikalla. Kauas kuuluvi sanoma, ulos viestit vierähtävät Väinämöisen laulannasta, urohon osoannasta. Viestit vierähti suvehen, sai sanomat Pohjolahan. Olipa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen.
Saa vaiva sanoiksi, virret vierivät huulilta urohon, mies itse haoksi muuttui, puuttui puuksi paikallensa. Satu oli sanasta, taru tammesta taitehen Jumalan. PUMA TIET
Silloin lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi, päivyinen päivä nousi, armas aurinko kohosi mun, pojan poloisen, päälle, päälle kaulani katalan! Lempoko yhen urohon sovissansa suojelevi, vaipoissansa varjelevi, kaavuissansa kaitselevi päälle saaessa satojen, tuhansien tunkiessa!" Jäi neiet syliämättä, sylityt haloamatta.
Otti miehen itkemästä, urohon urisemasta; saattoi siitä purtehensa, istutti venon perähän. Itse airoille asettui, soutimille suorittihe; souti poikki Pohjolahan, viepi vierahan tupahan. Syötteli nälästynehen, kastunehen kuivaeli; siitä viikon hierelevi, hierelevi, hautelevi: teki miehen terveheksi, urohon paranneheksi.
Näin poika: aurinko kultainen, On juoksu ylhäinen sulla, Sä kuljet tietäsi rientäen, En voi mä luoksesi tulla; Sun tiesi käy yli taivahan, Ah kuinka kruunusi saavutan? Ei mitään keinoa mulla. Hohoi! Nyt soi yli kaiken maan! Tuprahti tomu ja sauhu. Vihollisjoukot ne ryntäs vaan Ja kaikkiall' oli kauhu. Mut poika isänsä miekalla Löi, hakkaa urohon innolla, Ja voittoon päättyiki pauhu.
"Kun ei tuostana totelle, vääjänne väheäkänä, nouse veestä, veen emäntä, sinilakki, lainehista, hienohelma, hettehestä, puhasmuotoinen, muasta väeksi vähän urohon, miehen pienen miehuueksi, jottei minua syyttä syöä eikä tauitta tapeta!
Sylkähti sydän petäjän, kuohahti kuollehet vetoset, puu vihersi, päivä nousi, kevät kaikille hymysi. Katson, katson, kaunis tyttö, katson silmies sinehen, pohjahan povesi katson, sydämesi syövereihin, etsin aatosta eloni, tulevia tutkiskelen: Herätitkö kuollehista, toitko Tuonelta urohon, uusille sydänsuruille vaiko leivon lauleluille.
Ei ole seudut synnin-seudut, Ei ole tienot tuttujani. Mikä tieni tänne käänsi Kuka kehno ratsu saatti? Saatti tänne nuoren miehen, Saatti uljahan urohon Nuoren huiman hurja mieli, Viinan voimakin väkevä. Vanha laulu. Matkamietteeni eivät olleet oikein hauskoja. Menettämäni sata ruplaa olivat siihen aikaan suuri raha.
Päivän Sana
Muut Etsivät