Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Hän Henrikin on joukossa; On kultaa kannuksensa, Velsklannista on miekkansa, On pulska pukimensa. Mut unta ei hän öisin saa, Mik' urhon oisi mieleen; Sill' enteet monta unelmaa Jo toivat hänen tielleen.
"Kahdennentoista Kaarlen Otamme hanskat me, Se kuningasta, miestä Yht' aikaa merkitsee. Tään suuren urhon miekan Sitoen vyöllemme, Maailmaa velttomaista Peloittaa tahdomme." "Te Piper auttakaatte Käteeni hanskoa, Ja Lagerbring, Te toista Samaten auttakaa, Ijän ja arvon tähden Te, marski, ansaitte Vihityn voittoon miekan Sitoa vyöllemme."
Mut Aineias kiven koppoi, kourin maast', ylen suuren, kaks sitä ei nykykansan miest' ois kantanut, vaan kevyt heiluttaa se ol' urhon.
Vaan kukka, nuokkuva muureillas, Se sadun kertoa voisi, Kuink' otteli suku urhokas, Ja veri virtana vuosi, Ja kyynel katkera kostuttaa Tään kukan juurt', eli nieli maa Siin' urhon lämmintä verta. Ja lintuset, sinun tornias jotk' öisin jylhää täyttää
Mut, Wilho, tuota toista katsokaamme! WILHELM. No, mitä siinä? AKSEL. Merkki vähäisempi; Ei likimainkaan minkään urhon mitta, Vaan viidentoista vanhan tyttösen; Ei kiveen hakattuna, puitteisiin Vaan hienoin viivoin pintaan piirretty. WILHELM. Valpuris mitta? AKSEL. Varro, varro vähän! Suo viivytellen ihailustani Mun enentää. WILHELM. Ja milloin piirsit sen?
Kun liioin kiihtyi vauhti pohjolaan, ja tuskan vimmast' itkein urhot kulki, hän kiros silloin, purren hammastaan, mut kyyneleen hän sydämeensä sulki; pusertui huulilta vain sanat nuo: 'Viel' uusi päivä uuden neuvon tuo. Ja joutui päivä, urhon juhla, voi taas kunnialla nousta Suomen viiri; 'Aseihin! Revonlahdella jo soi, ol' ajetuista tullut ajopiiri.
»Lohduta orpoa, rouva kulta!» »Lohtumatonko se lohduttais? Lesk' olen urhon kaatunehen,
Kantaa tuot' ovat näät, mitä kauaskatsoja-Zeulta Tros Ganymedeen sai, pojan ryöstetyn, korvaukseksi, kosk' ei vertoja koin, ei päivän all' ole niille. Varkain miesten pää Ankhises sai sitä sitten, tammoja vei salakätt' oritarhaan Laomedonin. Niistäpä syntyi varsaa kuus hänen kartanohonsa; neljä hän itsellään piti, seimellänsä ne ruokki, haltuun Aineiaan kaks antoi, ankaran urhon.
Jok' ei Henkensä kaupall' auta kuningasta, Niin vastoin- kuin myös myötäkäymisessä, On ilkiö; mut mikä urhon neuvoks, Kun valtaan pyrkii neljä kuningasta, Ja kaikki yhtä suurell' oikeudella Ja kaikki veljeksiä, vaikka kohta Petoja, pyöveleitä toisilleen? Mun isävainajani Thord Huusfreia Ol' oivan isäs, Sigurd kuninkaan, Mies uskollinen, urhokas; hän seisoi, Hän kaatui kanssaan.
On aurinko astunut mereen, meren kattanut jäykkä jää, syys siirtynyt sankarin vereen, pian talvikin hallapää. Ja voittanut on epäusko, sydän särkynyt heikosti lyö, on sammunut viimeinen rusko ja pitkä on pohjolan yö. Tule vitkaan talvinen huura yli maan, yli puun, yli veen, sada hiljaa kuoleman kuura yli urhon uinahtaneen. PAHAT NEUVOA PITIV
Päivän Sana
Muut Etsivät