Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Ei impein lempi, äitien kyynelet, ei siunaukset heimon ja lapsien, ei runoilijan lauluninto sankarin tekoa pyhittää voi. Kas korkeampi kunnia urhon on, ei kuolemattomuutta hän pyytänyt, jonk' antaa jälkipolven maine: nimien kulta on katinkultaa. Te nimettömät sankarit, jotka nyt jo ootte kaikki kuolohon käynehet, te, jotka jäätte unholahan, mistä ei paluun polkua johda,
Vaan jo aate, vaan jo sanan valta Suureks sukesi ja mahtavaksi Sydämessä urhon suomalaisen, Urhon, joka kansan kanteleesta, Sitä oppien ja kuulustellen, Heltyi hehkumahan rakkautta Kalevalan kansahan ja maahan. Kansallisehen kun rakkauteen Liittyi häness' aikakauden aate, Suureks' sukesi ja voimakkaaksi, Tenhoisaksi sanan tapparalla Kaatamahan tammijättiläisen, Opin kirkollisen yksivallan.
Tässä urhon miekka; Sen vedin haavasta; kas, veri jalo Sit' yhä punaa. CAESAR. Suretteko miehet? Anteeksi, jumalat; mut moinen tieto Kuninkaan silmää kostuttaisi! AGRIPPA. Kummaa, Ett' ajaa luonto meitä vaikeroimaan Hartainta toivettamme! MAECENAS. Häness' oli Avut ja viat tasan. AGRIPPA. Ihmisessä Tavata ei voi ylevämpää mieltä. Mut, ollaksemme ihmisiä, saamme Vikoja jumalilta. Caesar heltyy.
Tahtoisin nähdä, kuinka tämän sankarisuvun kolmannella polvella silmät palaisivat, kun hänelle urhon äänellä lausuisin: "Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin."
Sovulle kuurona hän raudan työnsi Mercution kelpo rintaan, joka suuttuin Murhaavan terän terää vastaan käänsi, Ja, ivall' urhon, toisin käsin torjui Pois kylmää kuolemaa ja toisin viskas Sen Tybaltiin, jok' osaavasti taas sen Takaisin paiskas. Romeo ääneen huusi: "Seis, erotkaa!" ja joudummin kuin kieli Välihin käsi rivahti ja maahan Heilt' aseet löi.
hän että astuis armastansa kohden, ois turvassa ja oma yljän yksin, sivulla urhon kahden uskollisen. Yks heistä hehkui tulta serafien, taas toinen viisautensa vuoks maan päällä kerubein kirkkautta kauas paistoi. Toisesta haastan, sillä kumpaa heistä vain kiittänenkin, kahta kiitän silloin, näät samaan kumpikin ne pyrki maaliin.
Urhon huudon Väinämöinen kuuli, ja hän riemastui ja rinnassansa syttyi toivon säde, kerran vielä päästä ahojansa astumahan, soutamahan Suomen suvannoita.
Joukolan väki kertaa ensi säkeen. KOUKI. Tullut on Suvannon sulho Kolmen surman suun ovitse: Häätalohon tullessamme Ensi nuoli murroksesta Livahti alatse ratsun; Toinen aitavierustalta Sulhon päällitse suhahti! Kolmas aitojen ohesta Osasi hevosta kohti Ratsun ampui urhon alta. Vielä on elossa Väinö. Laulu mailta ei lakastu. Tuossa urho! H
KULLERVO. En mä silloin suohon sorru, Kun sorrun sotatiloille. Soma on kaatua sotahan. Siellä kaunis miekan kalske Urhon mieltä innostavi.
Neidot puhkesivat suruparkuun, nuo sotasaaliiks saamat Patroklon ja Akhilleun, riensivät kohta ukselt' urhon luo, käsiä rintoihinsa he löivät, pettävin polvin seistessään liki piiriyneinä. Itkien, huoaten taas koki kättä Akhilleun kahta hallita Antilokhos, ett' ei hän äkkiä viiltäis kurkkua veitsellään uron ähkyi vain sydän uljas.
Päivän Sana
Muut Etsivät