Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Ne päättyivät aina siihen, että kaikki oli turhuus, joka hänen mielestään taas oli tavaton henkisen köyhyyden todistus. Se teki tyhjäksi kaiken tekemisen. Raukaisi kaiken ajattelemisen ja omien voimien ponnistamisen. Hän ilmoittikin tuon mielipiteensä jotakuinkin peittelemättömästi puhetoverilleen.
Viisas, selitti Matti, ei himoa mitään, niin pelastaa hän sielunsa kuolemasta, sillä helppoa on jättää tyhjä. Hm. Kaikki on turhuus ja hengen vaiva onko, Kustaa, sanoppas, onko semmoista kiikaria, jolla voisi nähdä taivaan portille? Onko kukaan arvannut arviostakaan, kuinka paljon matkaa on ehtootähdestä uuteen Jerusalemiin? Ei, vastasin, ei luonnollisessa merkityksessä. Ei, ei Kustaa.
Tuo luostar' runsaat näille taivahille hedelmät kantoi; nyt ei kanna mitään, niin että pian selvinnee sen turhuus. Pier Damiano olin siellä; Neitseen majassa rannall' Adrian kun asuin, nimeni Pietar' Syntinen taas oli. Maist' elämääni vähän jäljell' oli, kun mulle tyrkättiin tuo hattu, joka pahasta pahempaan vain päähän vaihtuu.
Se elon siemen, jonk' ihmiseen Loi valo, Ei ijäks' sammu yön kahleeseen Sen palo. Mi kuoloon nääntyy, Se eloon kääntyy, Ja umppu vaan, josta kukka sääntyy, On hauta. Nukkuvan lapsen ylitse. Kuink' onnellisna lepäät kehdossasi Kuink' oudot sulle turhuus on ja harhat! Sun' äitis käsi laatii vuodettas, Ja lepos antaa taivaan siskot parhaat.
Lauseen tuon tajus ukko ja vei yli silmien varkain kättä ja yksin tein pois pyyhkäsi viiksien värveet; sauvaan painaltuin nyt järkkymätönnä ja tyynnä katsoi päin, oli hetken vait sekä vastasi vihdoin: »Arvosa herra, jo aikaa lie elo tuttua meille, turhuus sen, sekä kuink' on tyhjää turvata siihen.
Kurjan orjan synnytit, Gaia, sa kallion kylkeen, orjuuteen imetit, äiti, sa poikasi sun. Miks soit tahdon mulle, kun voimaa et sinä suonut, miks unet luomisen soit, luomisen onnea et, miks soitkaan elämän, kun et, äiti, sa korkeinta suonut? Turhuus turhuutten on elonlahjasi sun sille, ken tuntenut kerrankin on luomisen kaihon.
Mutta kerran vielä tulivat he vastatusten kadulla, Nelma surkeana, rasittuneena ja hermostuneena ... toinen hienona, komeana ja iloisena: kiiltohattu päässä, mustat hansikkaat kädessä. Herra pysähtyi juttelemaan Nelman kanssa ... puhui haltioissaan, kuinka järisyttävän liikuttavaa on nähdä maan multaan kätkettävän se turhuus, mitä sanotaan ihmiseksi. Hän oli näet menossa hautajaisiin.
Siinä juuri se suuri kysymys?" "Joo", sanoin minä, "katsokaamme. Ensin toki lienemme yhtämieliset siinä ettei kauneutta saa pitää minään paheena ja vahingoittavana, että rakkaus koristelemisiin ei myöskään ole itsessään paha, vaan ainoastaan väärinkäytettynä synnyttää pahetta. Siitähän olemme yhtä mieltä? "Tietysti", kuului joka taholta. "Siis ei ole synti eikä turhuus pitää kauneista vaatteista.
Kaikki on turhuus ja hengen vaiva. Salomo rakensi suuria huoneita ja komeita linnoja se oli turhuus; hän toimitti itsellensä veisaajoita miehistä ja vaimoista, ja ihmisten lasten ilon, kaikkinaiset kanteleet, mutta siitä hän ei saanut hoivaa, kaikki se oli hänestä turhuus. Viisaus turhuus; hurskaus turhuus, kaikki oli turhuus!
Juur' päätit hortos; silmäsi auenneen Sä nostit riemumielin korkeuteen, Miss' usvapilviä aamurusko kulkee, Armaansa, luonnon purppurahelmaan sulkee. Kaikk' ympärilläs tyyntä ja hiljaa on, Siell' leyhkät tullen untuvat nautintoon, Ja kultasiivill' liehuva turhuus lymyy; Oi kukka, kuinka hauskana mailmas hymyy!
Päivän Sana
Muut Etsivät