Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Elsa pyyhkäisi ylös tummanruskean kutrin, joka oli valahtanut otsalle, huokasi ja herkesi hetkeksi ompelemasta. "Oi, emoni armas", mietti siinä neito, "muisteletko vielä haudan tuollapuolen tytärtäsi, joka täällä kurjuuden laaksossa saa niin paljon kärsiä? Miksi synnytit minut maailmaan? Et suinkaan aavistanut, että Elsasi saisi niin paljon ja syyttömästi kärsiä. Ja miksi kärsin?
Voi, jos tietäisit minkälaiseen tuskaan tuolla samalla vuoteella poikasi synnytit.
Kurjan orjan synnytit, Gaia, sa kallion kylkeen, orjuuteen imetit, äiti, sa poikasi sun. Miks soit tahdon mulle, kun voimaa et sinä suonut, miks unet luomisen soit, luomisen onnea et, miks soitkaan elämän, kun et, äiti, sa korkeinta suonut? Turhuus turhuutten on elonlahjasi sun sille, ken tuntenut kerrankin on luomisen kaihon.
Siellä piika Katri istuu paikkaamassa risaista hamettaan, hänen edessään seisoo kylin uunin kuvetta vasten renki Juho, ja Kalle istuu pienellä rahilla lynkäpäisillään roihuavan takkavalkean ääressä viheltäen säveltä lauluun: Voi äiti parka ja raukka, Kun minut synnytit... Hän heittäytyy tuvan lattialle. Hupi tulee nuoleksimaan hänen käsiään ja kasvojaan.
Iloksesi en tullut; mit' iloksi Sä arvaat, sit' en saanut, en etsinyt, Omaksi iloksein olen tullut vaan, Vaikk' on se maksettava sun murheellas." Hän vaikeni, mut kohta hän lausui taas: "Oi jospa semmoiseks mua synnytit Ett' ois tuo tähtein kirkkaus, jota sä Nyt äsken ihmettelit, mun mieltäin myös Hyvittänyt!
Voi, voi, mitä se fröökinä kysyy! Se oli semmoinen kulkijan. Kyllähän sen tietää; kun molemmat tykkää toisistaan, ihminen on niinkuin muu luontokappale ! Mutta minun olisi pitänyt vaatia häntä ensin vihille, sanoi pastori. Ja Jumala rankaisi minua, kun en sitä tehnyt. Se ei ole totta. Jumala ei rangaissut sinua, vaan antoi anteeksi ja siunasi sinua, kun synnytit lapsen.
Voi Jip, pahanpäiväinen pentu, sinä siis tämän surkeuden synnytit! "Miss Spenlow koetti", lausui Miss Murdstone, "lahjoa minua suudelmilla, ompelu-rasioilla ja vähäisillä hempukaluilla mutta tämän jätän tietysti mainitsematta. Pikku koira pakeni, minun lähestyessäni, sohvan alle ja saatiin vaan suurella vastuksella ajetuksi pois sieltä hiilihangon avulla.
Ma sitä muista en. Kuin pisar merehen, kuin tähti aavan avaruuden helmaan niin hukkuu murheeni, niin vaipuu lauluni syksyn suureen suru-runoelmaan. Koti kaukainen, armas, mi syliis mun synnytit kerran, koti kadonnut, kaunis, ole siunattu nimehen Herran! Koti tuskainen, ankee, koti rauhan aarteita vailla, olet ainoa keidas elon muistojen korpimailla!
Nyt kyynel kirkkahin Sulosti loisti kasvoilla Nadeschdan Ja äänetönnä vaan Hymyillen suuteli hän vanhan otsaa. Kuudes laulu. Oi jospa semmoiseks mua synnytit Ett' ois tuo tähtein kirkkaus, jota sä Nyt äsken ihmettelit, mun mieltäin myös Hyvittänyt! Mä oisin ne miekallain, Kuin lapsi, mieltynyt ilokaluihin, Iloisna poimeskellut, ja henkeni Lapsellisessa leikissä heittänyt.
Kas tässä, ota tämä rannerengas palkinnoksi ajatuksesta, jonka minussa synnytit; ja ole varma, että jos Juliaa hyvin palvelet, hän on ystävällinen ja antelias.» »En voi ottaa lahjaasi», Nydia virkkoi ja pani korun pöydälle. »Mutta niin nuori kuin olenkin voin ostamattakin tuntea osanottoa sitä kohtaan, joka rakastaa mutta rakastaa turhaan.»
Päivän Sana
Muut Etsivät