Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Ruumiist' eip' ole Patroklon niin mull' iso huoli, lintuja kohta mi ruokkiva lie sekä koiria Troian, kuin sitä pelkään, ett' oma pääni jo ois sekä sunkin kohluja kärsivä, kaikki kun taajaan taistelon pilveen kietoo Hektor, vaan tuho tuimapa meitä nyt uhkaa. Huuda jo varjelemaan valioimpia, jos kuka kuulee."
Minä luulen kuitenkin, että olisi parempi, jos koettaisimme lähteä sitä tietä. Jolleivät ihmiset liiku väleemmin, heidän on tuho edessä. Minä en soisi, että minä suljetaan tähän väentunkoon. Jos minun täytyy kuolla, minä mieluisammin kuolisin täällä." Lydia huudahti hiljaisesti ja painui isänsä puoleen. Näistä sanoista hän tiesi, että kuolema oli lähellä. "Uskallusta vaan, ainoiseni.
Haastoi noin, jopa nous ilohuuto, ja valtava kaiku vastasi laivain puolta, kun huusivat kaikki akhaijit suosiotaan, sanat kuullessaan jumalaisen Odysseun. Heille jo virkkoi myös hepourho Gerenian Nestor: "Voi, jopa tottakin lasten on tuumat teill', ikäpienten pilttien, aimot joill' asetyöt ei intona! Kuinka käy sopimusten, käy valaliittojen vannomiemme? Pätsiin tuiskatkaa pätö päätökset, urotuumat, viinin veettömän uhri ja uskotut myös kädenlyönnit, kun sanakiistaa suott' yhä käymme nyt emmekä keksi keinoa vain, vaikk' on pito neuvon pitkä jo ollut. Mies olit vankkumaton, ole vastakin, Atreun poika, johda akhaijeja valtaisiin asekamppaeluihin. Nuo pari, kolmepa kohdatkoon tuho, jotk' erineuvoon kesken akhaijein erkenevät ei täyty ne kuunaan mielien vain kotimaille jo ennen kuin tuta saadaan, valheko on vai ei Zeun, aigiinkantajan, enne. Valtias näät Kronossynty, ma sen sanon, nyökkäsi meille päivänä lähdön, akhaijit kun merenlaskija-laivoin päänmenoks suoriutui, ikisurmaks iliolaisten, löi käden oikean puolta hän leimauksen hyvin entein.
VOITTO. Kolme! Voi, nyt tuho tuli. VOITTO. Hä, hurrah! Nyt iloitaan! Voi kovaa onnea! Voi onnettomuutta! Nyt olen vapaa, vapaa kuin taivaan lintu, vaimoväen pauloista irti jo päässyt! Hei! hurrah! Kolmas kohtaus. Edelliset. Mikä meteli täällä on? Voitto, oletko pyöräpäinen? Saanko syleillä, saanko suudella? Minä olen onnellisin auringon alla! SANNA. Päästätkö irti sinä tuulen tuoma!
Nähdäksensä kuinka kauas Apollonin diskos-kiekka lentäisi Hyakinto asettui kappaleen matkan eteenpäin, vähän syrjälle sitä rataa, mitä diskos-kiekan oli kulkeminen. Vaan nytpä odottikin kadehtivan jumalan toimittama tuho. Diskosheitto-rata kulki idästä länteen, ja eteläpuolelle tätä rataa oli Hyakinto asettaunut, kehoittaen jumalallista toveriansa heittämään hänen vuoronsa.
Vaari ei ollut ottanut koko sotaneuvotteluun tähän asti osaa, mutta silloin hän huusi raikkaalla, vaikka liikutuksesta vapisevalla äänellä: "Hiljaa! tässä ei ole aikaa voivotuksiin eikä kyyneliin, kun varma tuho joka hetki lähestyy.
Siellä joutui hän susien keskeen, ja kohta näki isä, että tuho lähestyi kaikkia. Silloin hän, pelastaakseen muut, viskasi yhden lapsistaan susille... Niin julmasti ei ikinä äiti olisi tehnyt! huudahti kreivitär kauhistuen. Ei, sanoi kreivi tyynesti, hän olisi kenties itse heittäytynyt uhriksi, ja silloin olisivat yhtä hyvin kaikki hukkuneet hänen kanssansa.
"Sen tiedän kyllä, enkä minä pelkäisi mitään, jos meidän vaan olisi taisteleminen noita vihollisia vastaan tuolla ulkona", vastasi Emmerich, ja lisäsi hiljaa: "ystäväni, tule kanssani enon huoneesen; minulla on sinulle jotakin sanottavaa, minkä pitää olla muille salattuna, niin kauan kuin vielä suinkin on mahdollista torjua tuho päältämme."
Siks sua neuvon: väisty jo vain oman joukkosi keskeen; kamppailuun älä käy mun kanssani, vaan mene ennen kuin tuho ennättää; hukan houkkakin tultua tuntee."
Tuot' urot Ilionin liki tunki ja aimot akhaijit, halkoi toisiltaan häränvuotaiset sotivarjeet, kilvet kaunoiset sekä leiskuvat myös käsitaljat. Nyt rajun Areen luo meni, virkkoi Foibos Apollo: "Ares, Ares hurmehinen, tuho muurien, miesten, taistost' etköpä tunkea pois sinä Tydeun poikaa tahtois tuota, jok' ottelis vaikk' ihan Zeutakin vastaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät