Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Oli, kuka oli, mutta tuho on tullut, mihinkäs nyt mennään! Sydänmaan korpiin ja erämaihin kai täytyy lähteä, jääköön maat, metsät ja manteret, jääköön pellot ja niityt. Poimikoot köyhät viljan pelloilta, tehkööt heinää köyhät tulevain aikain varaksi, me mennään, vaikka kohta matkan päämäärä olis Tuonela näin sanoivat pelkurit, ja ne, joilla oli paljon tavaraa.
Mutta ennen päätä vuoden sai jo Pehrsson virkaloman. Talonpoika kelpo asui Nurmeksessa, Nevalainen. Pelto antoi, karja kasui, hyvin hyötyi mantu mainen; säästi häntä hallan tuho, itse karhut kauas suisti, poika hällä ainut, Juho, vaimoltansa viime muisti.
HOVINAINEN. Kyll' itkisinkin, jos se teitä auttais. KUNINGATAR. Ja minä laulaisin, jos auttais itku, Ja sult' ei tarvis lainaks kyynelt' ottaa. Mut vait! Puutarhurit jo tulee. Piiloon, Pois puiden varjoon! Muutteissa se uho On yleinen. Käy tuhon eellä tuho.
Ruokiin ryhtyivät he nyt valmiisiin, valioihin. 221 Mutta kun kyllältään oli syöty ja juotu, jo Aias viittasi Foiniksille; sen keksi ja maljan Odysseus täytti, Akhilleut' aimoa näin nyt tervehytellen: "Terve, Akhilleus, eip' ole uupunut atria runsas, ei majass' äsken juur' Agamemnonin, Atreun poian, eikä sun luonasi nyt; monet täällä on tarjona herkut; mutt' ei atria armas meill' ole aikehenamme, vaan tuho peljättää, joka meillä on silmien eessä, Tietymätöntä on, voiko nyt säilyä vai tuhon saako laivat teljokkaat, jos et vyöty jo sankarivoimaas.
Huono ja tuhlaaja emäntä on talon kaikki kuluttava rotta ja kurja katsoa puoleen kuin porolammikossa vanha tallukkahaasu. AAPO. Olkoon siis naiminen, niinkuin se olla pitää, elämämme ankarin askel. Sillä huono emäntä on miehen tuho, mutta kelpo ja armas vaimo on hänen onnensa ihanin, hänen paras ystävänsä, kultainen kunniansa, ja tekee hänen huoneensa ilon ja rauhan satamaksi.
Niin pettua syö tää kansa, hikipäisenä raataa vaan, tuho suurempi sentään uhkaa: verot kuinka ne maksetaan? ei rahoja näy, ei kuulu, pian saapuu jo kruununmies, myö konnut ja irtaimiston, maat mannutkin kenties.
Mutt' ei tuskana mull' ole niin tuho iliolaisten, ei Hekaben edes, ei Priamon, maan kaitsijan, eipä veljeinkään kato, joit' ylen monta ja aimoa silloin kaatuu tanterehen vihamiesten miekkojen alle, kuin sun kohtalos, konsa Akhaian mies asevälkky pois sinut vie, polokyynelisen, sekä raastavi orjaks; outojen kangaspuill' asut Argos-maass' elinaikas tai vedenkantoon käyt Messeiin tai Hypereian lähteest', et halumiellä, mut ankara pakkopa käskee.
Sun hiuskaunot akhaijit Zeus heti suoria taistoon käskee kaikki; jo liet katulaajan kaatava Troian, eivät kauemmin nyt siit' ikivallat Olympon riitele, yht' ovat mieltä; jo heidät kaikki on Here kääntänyt puolelleen, tuho eessä on iliolaisten, säätämä Zeun. Tämä nyt pane mielees, että sit' ei vie unho, kun sult' uni pois, poven virkistyttäjä, häipyy."
Taltuta tuskasi, taukoamatt' älä itke ja huokaa; et valituksellas voi auttaa aimoa poikaas, henkiin et herätellä; on uus tuho uhkana ennen!" Hällepä näin Priamos, jumalainen vastasi vanhus: "Viel' älä istua mun, Zeussynty sä, käske, kun maass' on vainaja vaalimatonna! Jo käy, hänet luovuta mulle, jotta mun silmäni saa hänet nähdä, ja tuomani lunnaat ottaos runsaat.
Niin olivat sekä ihmiset että eläimet suojattomina talven lähestyessä aivan pahan-ilkisen ihmisen vuoksi. Talon tyköä löydettiin eräs lakki, joka tunnettiin Kanniaisen Jussin omaksi ja siittä arveltiin tuho hänen tekemäkseen ja olevan vielä hyljätyn kosijan kostoa. Hyi!
Päivän Sana
Muut Etsivät