Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Milloin eivät torvet soineet, puhui sihteeri rahasta ja talonpojista. Talonpoika, jolla on rahaa, on aatelia. Raha yksin on kuninkuutta, se yksin antaa arvoa, älyä. kaikki muu on turhuutta! Tuli aamu ja tilinteon aika. Topias heräsi täysin pukeutuneena. Hänen päänsä oli raskas, ruumiinsa kipeä, korvansa soivat, kätensä vapisivat.
Noin kolme sataa askelta Vaaralan kartanosta Tannilaan päin kohosi korkeammalle huoneitten kattoja Pajasärkän nurmipeitteinen kalliokielinen kumpu, jonka suojaan kätkeytyi Vaaralan kartano, ettei näkynyt kuin tyynellä pystyyn kohoavat savut ja luhdin nurkkaan pystytetty korkea viiri. Tässä asui Hannan kolme naimatonta veljeä Jukke, Topias ja Joona.
Sinä menet sinne niinkuin menisit päisin koisin avantoon; sinä menet sinne höyhennettäväksi. Sinne pennisi tippuvat kuin tina tuhkaan, kuivuvat kuin sylki kuumille kiville. Monen rahat, suuremmatkin rikkaudet, ovat sinne kadonneet, niin ett'ei savuakaan..." Tapani levähti pari sekuntia. Topias käytti ne edukseen ja löi paraimman valttinsa esille.
FABIO. Oikeinpa riemahtelisin, ystävä; tiedättehän, että hän kerran saattoi minut emäntäneitini epäsuosioon pienen karhunhärnyyn takia. HERRA TOPIAS. Hänen harmikseen vielä kerran härnäämme karhun esiin, ja silloin häntä hypittelemme sinermille ja mustelmille. Eikö niin, herra Antreas? HERRA ANTREAS. Sen teemme, jumaliste teemmekin. HERRA TOPIAS. Tässä tulee se pikku veitikka.
Pane tarpeeksi sappea musteeseen, vaikka kirjoitatkin hanhen kynällä; se ei tee mitään. Joutuin vaan! HERRA ANTREAS. Missä teidät tapaan? HERRA TOPIAS. Huudamme sinulle cubiculo'sta. Mene nyt vaan! FABIO. Se on teille kallisarvoinen poika, tuo herra Antreas. HERRA TOPIAS. Minä se hänelle olen kallisarvoinen, poikaseni: maksan hänelle kaksi tuhatta ja päällekin.
"En minä vaadi mitään muuta kuin sen, ett'ette tule käden ulottumaani ... oi, voi tätä huonetta!" Topias syöksyi suin päin kadulle, hengitti vasta siellä vapaasti. "Oi voi sitä miestäkin, sitä kiviensärkijää! Kaivamalla kaivaa hautaa itselleen. Josu poika! Onkohan sinussa enää ehjää luuta? Minä hullu..." Puolijuoksussa tuli Topias Kalastajakadulle.
Tällä matkalla, johon nyt lähdet, sinua monta vaaraa kohdata taitaa, kuolemakin tulla suittaa, ja muista, että sinäkin olet suuri syntinen. ESKO. Me olemme kaikki syntisiä, Jumala paratkoon. Minä otan tärkeän askeleen, pappa. TOPIAS. Minä ymmärrän. ESKO. En tarkoita tämmöistä konkari-askelta jaloillani, en. TOPIAS. Minä ymmärrän.
Poika toi pudonneen ruuvin, Topias väänsi sen vahvoilla käsillään kiinni. "Kyllä se nyt pitääkin", vakuutti hän itselleen, "mutta varmuuden vuoksi, täytyy se ensimmäisessä pajassa kiertää avaimella lujemmasti ja syvemmälle." Sitte vasta katsoi hän onnettomuuden ehkäisijään. Poika oli paljasjaloin, silmänsä olivat kyyneleiset, vaatteensa rikki kuluneet. "Mikä sinun nimesi on?" "Josu"
Topias valmistihe lähtemään kolmen junassa kotiin. "Mitä varten on nenäsi mennyt solmuun?" "Miksi otitte meille vierasta väkeä? Ei sihteeristä ole meidän mieheksi." "
Hä, sinä pöllö, mitä? NARRI. Hyvä herra Topias, OLIVIA. Eno, eno! Näin varhain jo noin hiivassa. HERRA TOPIAS. Kiimassako? Minä annan kiimalle hemmetin. Siellä on joku ulkona. OLIVIA. No niin, kuka se on? HERRA TOPIAS. Olkoonpa vaikka piru, jos häntä haluttaa; se ei liikuta minua. Uskokaa pois vaan, sanon minä. No, se on yhtä kaikki. OLIVIA. Mihin on päihtynyt mies verrattava, narri?
Päivän Sana
Muut Etsivät