Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Sitte Topias veti lyhyen viivan, piirsi sen vasemmalle sivulle puolikuun nojaavaan asentoon, teki viivan alapäähän saman muotoisen koukeron kuin äskenkin, niin pieni a oli ison jalkojen juuressa. Samassa lapsi heräsi ja avasi silmänsä, ja samassa tuli Hela tupaan. Hän meni suoraa päätä kehdon luo, hyväilemään poikaa tuikutuksilla, heittosuukkosilla.
"Houru mies minä olen", puheli Topias itsekseen, avaimen kirahdellessa lukon herttamaiseen levyyn; "perin lapsihan minä olen... Kaarnaveneitä uittamaankos minussa vaan löytyykin miestä?... E-ei! Tässä täytyy karaista luontoansa..." "Topias, Topias!" huusi sydän korkealla äänellä. "Nyt sinä pelaat kallista peliä, nyt panet arpaan elämäsi, onnesi."
HERRA TOPIAS. Ritari, siksi lyöty lovettomin miekoin pehmeällä nukkamatolla; mutta hän on oikea piru kahdenottelussa; ruumiita ja sieluja on hän erottanut kolme kappaletta, ja hänen raivonsa on tällä haavaa niin leppymätön, ettei muu häntä hyvitä kuin kuolemantuska ja hautaus. "Pilkkaan tai silkkaan!" se on hänen tunnussanansa; "sinä tai minä!"
Pelkuri se on ja ämmä, joka ei sisareni tyttären muistoa juo siksi, että aivot pyörivät yhdellä varpaalla niinkuin hyrrä. Vaiti, tyttö, Castiliano vulgo, sillä tuossa hän tulee, se herra Antreas Kälppäinen. HERRA ANTREAS. Herra Topias Räihä! Mitä kuuluu, herra Topias Räihä? HERRA TOPIAS. Rakas herra Antreas! HERRA ANTREAS. Jes siunatkoon teitä, kaunis velho. MARIA. Samaten teitä, herra.
Johannan isä piti kädessään Topiaan oikeata kättä, äiti vasempaa. "Ja me tapaamme toisemme tuolla korkeudessa." "Karitsan häissä." Topias ei saanut sanaa suustaan ja Josu itki, ett'ei tahtonut jaloillaan pysyä. "Maiju, Maiju", pyysi hän, "älä mene, älä..." Savu tuprusi laivasta, koneet rytisivät, vesi solisi pyörissä. Laivan keula kääntyi aavaa kohden.
Huomattuaan asian haarat ristiriitaisiksi, rupesi Topias rauhanvälittäjäksi. Hän sanoi osaa vaativille. "Tyydyttekö siihen, että minä annan teille kummallekin viisi penniä ja te sitte puolestanne annatte Josun pitää löytönsä?" "Tyydymme; tuohipäitähän olisimme, joll'emme..." "Oikeita nautoja olisimme..." Topias antoi rahan kummallekin pojalle ja kysyi samassa: "Ja oletteko nyt sopumiehiä?"
FABIO. Mennään katsomaan, miten tämä päättyy. HERRA TOPIAS. Panen vetoa vaikka mitä, että siitä ei tule mitään. NELJ
Simo piteli käsissään vyyhtiä, jota Johanna keri kerälle. Topias oli juopunut onnesta. "Kymmenen vuoden kuluttua", sanoi hän nauraen, "on minullakin oma talo, on tämmöinen pitkä ja pulska; uskokaa jos..." "Hyväksyttiinkö paperisi?" kysyi Simo. "Kuinkas muutoin? Sanokaa minun sanoakseni, että kymmenen vuoden..." "Istu pohatta", käski Johanna.
Näinpä maat ja mantereet juosta saan, ja sinä istut kotona kuin pataässä, huolimatta mistään. TOPIAS. No Martta, tämä oli oma tahtos. MARTTA. Mitäs teen, koska olen ainoa asian-ajaja tässä huoneessa, te toiset viheliäisiä nahjuja. TOPIAS. Tuleekos kanttoori? MARTTA. Miksi ei hän tule, kuin toimitetaan? TOPIAS. Kuinka tuumailet siis Eskon matkasta?
Tämä takki on omansa juomatakiksi ja nämä saappaat samaten; ja jos ei, niin hirttäytykööt omiin rakseihinsa. MARIA. Tuo juominen ja rentustelu tekee teistä lopun. Armollinen neiti puhui siitä vielä eilispäivänä, ja eräästä tuhmasta herrasta lisäksi, jonka tässä tuonais-iltana toitte tänne häntä kosimaan. HERRA TOPIAS. Kuka se? Herra Antreas Kälppäinenkö? MARIA. Sama mies.
Päivän Sana
Muut Etsivät