Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
Ja nyt täksi yötä levolle uneksimaan asiasta. Hyvästi! HERRA TOPIAS. Hyvää yötä, Penthesilea! HERRA ANTREAS. Totta totisesti, se on kelpo tyttö. HERRA TOPIAS. Hurtta, aito rotua, ja minua ihan jumaloiva; mutta mitäpä siihen voi? HERRA ANTREAS. Minuakin on kerran jumaloitu. HERRA TOPIAS. Nyt levolle, ritari. Sinun tulee toimituttaa enemmän rahaa.
HERRA ANTREAS. Tottakin, huomenna lähden kotiin, herra Topias; sisarenne tytär ei tahdo näyttäytyä, ja jos sen tekeekin, niin panen vetoa neljä yhtä vastaan, ettei hän minusta huoli. Herttua itse, tästä naapurista, kosii häntä. HERRA TOPIAS. Hän ei huoli herttuasta; hän ei tahdo ketään, joka on häntä parempi säätyyn, ikään ja älyyn nähden; sen hän on minulle vannonut.
Arpakirja vielä sopi kirstuun, sitte lukko paukahti kiinni ja Topias istui kannelle. Onnellinen ajuri oli myöskin vikkelä liikkeissään ja Topias ei ehtinyt ajatuksissaan vaipua pitkällekään ennenkuin hän jo tuli iloisena sisään. "Sama kirstu kuin siiloinkin," virkkoi hän, tarttuessaan rautaiseen kourasimeen, "eikä oo painollakaan isoa eroa." "Sama on niin." "Myökää minulle nuo sängyt."
"Paljo vielä puuttuu," sanoi Topias, asettaessaan makeistötterön sikuripöttyjen viereen, "mutta on moni vähemmälläkin alkanut." Sitte luki hän rahojensa tähteet. Puoti oli pieni, mutta markan poikineen se ahmasi, joten rahavarain jäännös oli pieneksi käynyt. Suurimman osan sai tukkukauppias, sai kahteen tuhanteen... Mitä oli kuitenkaan hänen kauppansa tukkukauppiaan kaupan rinnalla?
" Käteni kirjoittaa kankeasti, ajatukseni vuotaa raskaasti paperille. Jää hyvästi, voi hyvin maatapannessasi ja ylösnoustessasi, toivoo lapsuus-ystäväsi yksinkertainen "Topias." Oli ilta ja Hela ompeli kamarissaan valkean valossa, kuin Topias tuli tuomaan kirjettä. "Istu Topi", käski Helka, laskien neulomuksen kädestään polvelle. "Kuinka poika on jaksanut tänäpäivänä?" "Hyvin."
Sinne sisään jos olisi ehtinyt kääntymään, niin ei olisi enää maksanut vaivaa muuta kuin huutaa eläköön perään. Mutta oli hänkin siksi vikkelä. Poliisin huostassa on nyt rosvo ja kauppiasta vaan odottavat rahoja perimään ja päättämään... Topias kelmeni. "Jumalan onni, ett'ei tappanut poikaa. Minkähänmoinen peto, minkähänmoinen julmuri onkaan se Josun isä?
Jääkö jälkeeni mitään? MARTTA. Ei mitään, vaan lähe tästä nyt tavallista vikkelämmin ja käske Jaana sisään laiskottelemasta perunamurulla! ESKO. Minä käsken. Jaana sanoi minun tarha-pöllöksi. Onko kaikki tarpeelliset kappaleet muassani? TOPIAS. Kaikki, kaikki, Esko. Hyvästi nyt vaan, poikani! ESKO. Niin, hyvästi! Terveisiä! TOINEN N
IIVARI. Hyvin juuri ja hyvää löylyä olikin, vaikka sain vähän höyryä päähäni. MARTTA. Viinan höyryä. Sinä vintiö, miksi valehtelet edessäni? Mutta minäpä sun selkäs lämmitän. TOPIAS. Martta! Muista, että kanttoori on huoneessamme. SEPETEUS. Minun läsnä-oloni ei tarvitse olla esteenä kohtuulliselle kuritukselle, joka, koska se aikanansa tulee, on hyväksi ja kauniita hedelmiä kantaa taitaa.
Topias antoi kummallekin pojalle kymmenen penniä, lausuen antaissaan: "Täysinäisen herran saatte kumpikin sitte." "Mutta ettehän vaan syö sanaanne?" "Ja juo lupaustanne." "
TOPIAS. Keritty tukka, piikkiparta ja pilkku tuossa, juuri niinkuin pitää. Nyt iske kirkasta tulta ja jysky, riemun päivä on tullut ja ilosta silmäni mustenee! Koira vieköön! eipä paljon puutu, etten suutele sinua ilosta, varas! Seittemän sataa, ja viisi sataa siihen luoksi vielä! IIVARI. Me ostamme talon! TOPIAS. Talon oivallisen! Kas niin, Martta, minun kiltti Marttani, nyt olemme onnen myyriä.
Päivän Sana
Muut Etsivät