Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Lukija on arvattavasti jo tuntenut tämän äsken tulleen samaksi nuoreksi matkustajaksi, jonka näimme hollantilaisen aluksessa suolakauppoja tehtäessä. Topias, harvapuheinen, Porin omituista murretta puhuva ukko, kävi majurin haavoja tutkimaan ja pudisti päätänsä. Ovatko ne vaarallisia? kysyi levottomasti hänen nuori herransa. Voisivat tulla, vastasi ukko lyhyesti.
"Kalupuu kasvatetaan. Vähänä vitsa väännetään, nuorena mieli taivutetaan, mutta liika on liikaa sittekin." Koskettaen liidulla mustaan saapasvarteen päätteli Topias: "Joka alkaa, alkakoon alusta ja lopettakoon loppuun. Sitte siitä jotain syntyy. Aakkosien alusta piispatkin ovat lähteneet..." Opetustapansa oli yhtä omakantainen kuin nerokaskin ja johdatti helpommasta vaikeampaan.
TOPIAS. Sinä kevät-illan kukkainen! annas kuin syleilen sinua.
Sillä polvella, ihan paljaalla polvella minä vasaralla nahkaa kalkuttelen. Uskotko sitä? MIKKO. Minä uskon sinun vahvaksi mieheksi. TOPIAS. Vahva, vahva peijakas se on, minä tiedän sen.
"Ja sadassa vuodessa päiviä." "Onko tuo teidän oma hevosenne?" Topias ilosilmin katseli ylen lihavaa hevosta, joka seisoi valjastettuna työreen edessä. Reessä oli kirstu, joku tuoli, pöytä ja sänky. "On, kyllä hevonen omani on" ääni oli puoleksi kerskaava, puoleksi nauruinen "mutta talli, jossa sitä hoidan, on vielä vieraan." "Sepä se."
Hänen konstinsa istuu päässä, sen käytös kourassa tässä; terve ruumis, silmät, korvat ja kaikki muut jäsenet; uljas vaimo ja kaksi poikaa, ja omalla kannallansa asuu hän tässä, tässä vapaalla, kaikuvalla honka-nummella. Tässä on ankara kaiku, herättäkääs se äänellänne, kanttoori. SEPETEUS. Nyt ei veisaamiseen aika eikä paikka. TOPIAS. Vähän vaan loilotusta, että kaiku kuuluu.
HERRA TOPIAS. Niin, pankaamme hänet pimeään koppiin ja sitokaamme hänet. Sisareni tytär on siinä uskossa, että hän on hullu. Voimme tätä jatkaa itsellemme huviksi ja hänelle parannukseksi, kunnes olemme ajaneet ajanviettomme niin hengästyksiin, että meidän tulee häntä surku; silloin me sinut, tämän keksijän, tuomme sulkuaidakkeelle ja julistamme sinut hullujen syynääjäksi.
Helka ei tullut muuttopuuhia katsomaankaan. Topias häntä kaipasi, vaan Martta selitti, ett'ei sisarensa ollut oikein terve. Lähtöpäivän edellisenä iltana puheli Tapani kauan Topiaan kanssa pohjanpuoleisessa kamarissa. Vanhempana ja kokeneempana neuvoskeli hän nuorempaa ja kokematonta veljeä.
Mietiskely tekee hänestä oivan kalkkunakukon. Kas, kuinka hän rehentelee; siivet harallaan! HERRA ANTREAS. Tuli ja leimaus! Tekisipä mieli sukia selkään sitä lurjusta. HERRA TOPIAS. Vaiti, sanon minä. MALVOLIO. Kreivi Malvolio, HERRA TOPIAS. Senkin koira! HERRA ANTREAS. Ammu hänet, ammu hänet! HERRA TOPIAS. Hiljaa, hiljaa!
Osaan sangen hyvin jäljitellä armollisen neidin käsialaa; unhottunutta asiaa koskevasta kirjoituksesta voimme tuskin itse päättää, kumman kättä se on. HERRA TOPIAS. Oivallista! Vainuan sotajuonta. HERRA ANTREAS. Minun se jo tuikkaa nenääni. HERRA TOPIAS. Hän sitten luulee, että nuo kirjeet, joita sinä kylvät, ovat sisareni tyttäreltä ja että tyttö on häneen rakastunut, niinkö?
Päivän Sana
Muut Etsivät