Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Holma kohautti olkapäitään ja levitti kätensä. »Niin», sanoi siihen Esteri. »Ei se ole niinkään järjetöntä, päinvastoin.» »Se merkitsee, että tahdot pitää minut kaukana itsestäsi?» »Se merkitsee, että me olemme kaukana toisistamme minun tahtomattanikin. Me olemme vain kuin kaukaisia omaisia niille, joita me ennen olimme. He ovat olleet ja menneet.
Paidankaulus oli punakirjainen, nuttu oli poissa ja polvia peitti suoraraitainen alushame. Päivä paistoi helakasti hänen voimakkaille hartioilleen, iho oli ruskettunut, silmät siniset, piirteet hienot ja puhtaat, ja hän tuoksui hajuheinää ja uutta vaatetta. Ensin istuttiin loitommalla toisistamme, kumpainenkin laidallamme.
Signe oli aina ollut hänen silmäteränsä, kelpo setä Ruuthin erityisessä suosiossa. Meille kahden oli jo salissa oma nurkkamme, hiukan erillään muista, kukkalaitteen ruusujen takana, mutta pian hiivimme ulos puutarhaan, jossa Signe tunnusti, että eilinen syreenimaja myös oli kokonaan meidän omamme, ja me huomasimme, että olimme pitäneet toisistamme heti ensi illasta, jo Helsingin-ajoilta saakka.
Viktor kuinka hennot olla noin kylmä ja välinpitämätön ? VIKTOR. Sinä et tiedä, Sylvi, kuinka tämä minua kiusaa... SYLVI. Kiusaa? Armas, mikä sinua kiusaa? VIKTOR. Etkö sitten ymmärrä, että me nyt ja vast'edes aina olemme kauvempana toisistamme kuin koskaan ennen? SYLVI. Ei, sitä en tosiaankaan ymmärrä. Enhän ole enää toisen vaimo en edes nimeksi.
»Niinkö ? Kuinka minä en ole osannut sitä ennen ajatella, ennenkun sinä sen nyt sanoit?» »Siksi, etteivät meidän ajatuksemme merkitse mitään näissä asioissa. Me kulemme kuin ilman tuulet tai taivaan tähdet toisistamme tietämättä. Ja me sivuutamme satoja puoleenkaan vilkasematta, kunnes kohtalo yhtäkkiä viskaa valittunsa kuin salaman välähdyksen silmä silmää vasten.
Vaikkemme nyt enää olleet tilaisuudessa olla yhtä paljon yhdessä, kuin ennen, olimme Susanna ja minä kuitenkin koko nuoruutemme ajan toisistamme luopumattomia leikkikumppalia ja uskotuita. Kun hänellä oli jotakin minulle kerrottavaa, piti hän tavallisesti varalta veräjän luona, joka sulki tien pappilan maan rajalla, kun menin kanttoriin tahi palasin sieltä takaisin.
"Nuorena naimista!" kysyi äitini, hetkeksi antaen sukka-kuteensa levähtää, ja hieno hymy lensi huulillensa. "Mitä mietit, lapseni?" "Mietin miksi Susie ja minä emme voi oitis mennä naimisiin? Minulla on aina niin ikävä kun olemme erossa. Täällä kotona ei kenkään viitsi leikitellä kanssani; mutta jos Susie olisi täällä, niin emme koskaan luopuisi toisistamme."
Nyt minä olen jälleen oppinut kunnioittamaan teitä. Minä olen jälleen nähnyt nuoruuteni ihanteen. KERTTU: Minun mielestäni meillä juuri nyt voisi olla paljokin hupia toisistamme, nyt kun me olemme oppineet tuntemaan toisemme. GRANSKOG: Me olemme liian vanhoja huvittelemaan, Gertrud. KERTTU: Meillä voisi olla niin hauskaa yhdessä.
LIISA. Kertokaa pois. Ei se mene sen etemmäksi. HELMI. Ja kun te sen kumminkin näytte tietävän. No, kuulkaa nyt sitten, Liisa, kuinka asian laita on. Kyllähän Renne ja minä pidämme toisistamme, mutta se on niin ikävää, kun täti ei voi häntä kärsiä, ja on hänelle niin vihanen ettei Renne raukka uskalla täällä enää käydäkään.
Voi Honain! minä soisin, ettemme olisi koekaan toisiamme kohdanneet!" "Taikka toisistamme eronneet. Se on totta. Jos minun sanojani olisi noudatettu, ei Alroy'ta milloinkaan olisi petetty." "Herkeä, herkeä; minä pyydän sinua, herkeä. Jätä minut." "Jos tämä olisi palatsi, minä menisin. Ankarat sanat lientyvät ystävän korvassa, kun niitä ahdistuksessa lausutaan."
Päivän Sana
Muut Etsivät