Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Signe oli aina ollut hänen silmäteränsä, kelpo setä Ruuthin erityisessä suosiossa. Meille kahden oli jo salissa oma nurkkamme, hiukan erillään muista, kukkalaitteen ruusujen takana, mutta pian hiivimme ulos puutarhaan, jossa Signe tunnusti, että eilinen syreenimaja myös oli kokonaan meidän omamme, ja me huomasimme, että olimme pitäneet toisistamme heti ensi illasta, jo Helsingin-ajoilta saakka.
Hän varoitteli Signeä sormellaan: "Kun setä Ruuth saa silmälasit päähänsä, hän näkee kolme kyynärää harmaaseen kiveen!" Ruuthin onnittelu oli erinomaisen sydämellinen. Hän heti esitti minulle lähempää tuttavuutta, "juuri siitä syystä, että hän tahtoi olla paucis familiaris", kuten hänen liian kohteliaat sanansa sattuivat. Morsiotani hän täydellä syyllä ylisti ihan pilviin.
Herrat olivat ihmeissään, innoissaan. "Minä laitan jo maanantaina omaan navettaani samanlaiset vehkeet", sanoi herra Ruuth. Ja nyt Ruuth kertoi merkillisen jutun. Joku aika sitten oli eräs hänen oman pitäjänsä isäntämiehiä, vanha, rikas ukko, tullut Ruuthin luo, joka oli osuusmeijerin johtokunnan puheenjohtaja, ja sanonut itsensä osuusmeijeristä irti.
Hän oli eilen itse antanut asiasta selvän viittauksen, vastatessaan erääseen herra Ruuthin kysymykseen. Mutta tämä seikkapa juuri todisti ratkaisuni oikeaksi. Tällä välin Viklund jo olikin ennättänyt tuoda asemalta Holmaan tilatut tavarat. Ryhdyimme nyt kiireisesti työhön. Metallitangoista valmistettiin kiviastiain kannattimet.
Hänen mielestään ei Malmfeltilla ollut syytä omantunnon vaivoihin, mutta hänen velvollisuutensa oli pysyä puolueettomana. Herra Ruuth oli itse vedon todistajana ja, jos riita syntyy, jäsen siinä sovinto-oikeudessa, johon hän sekä herra Wirsén valitsevat puheenjohtajan. Käännyin herra Ruuthin puoleen: "Pyytäisin kysyä teiltä eräitä seikkoja.
Wallenberg oli tämän jälkeen vaatelias, sietämätön. Jo sorsanajossa hänen kätensä vapisivat. Jos Wallenberg kaksi vuotta sitten olisi suostunut sovintotarjoukseen, niin hän ei nyt häviäisi tätä vetoa." Nyt vasta opin oikealta kannalta tuntemaan herra Ruuthin.
Se on ollut se asia, josta ei kukaan ole saanut puhua meille itsillemme. Se on ollut visusti vältettävä keskusteluaine: 'Ei saa köydestä haastaa hirttäytyneen talossa! Niin, herra Ruuthin kuullen voin puhua näistä; hän on talon vanha ystävä! Sanotaan, että kaikissa vanhoissa sukukartanoissa on aina oma luurankonsa. Tämä on ollut meidän. Jumalan kiitos, ettei ole ollut sen rumempaa luurankoa!
Päivän Sana
Muut Etsivät