United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vihdoin hän hitaasti ja oraakelimaisesti vastasi: "Lahisten patroona on oppinut ja viisas mies, mutta kova herra. Hän osaa ylläpitää kartanossaan komentoa tahtonsa mukaan ja tietää myös, mitä naisväelle sopii syöttää. Naiset aina viljelevät virsikirjoja ja sellaisia", hän lisäsi hymyillen. Viklund alkoi miellyttää minua yhä enemmän. Hän oli järkevä ja luotettava mies.
Hän on kyllä omin päin miettinyt asiaa ja sen mukaan ryhtynyt toimiin. Mutta tässä tuleekin Viklund tavaroineen. Kello on jo kuusi, ja minun pitää olla Lahisissa, ennenkuin herra Wallenberg alkaa pitää aamukomentoa kartanossaan." "Hyvä on, Viiklunti, puku ja lisäksi mäyrännahkalaukku, sopii vallan mainiosti! Ja oikein johtolankakimppu laukussa. Eipä paremmin voisi olla!
Raappien korvallistaan, hän vihdoin sanoi: "Minä pelkään vaan, herra tohtori, että se puku tunnettaisiin Lahisissa." "Aha! Viiklunti tarkoittaa, että Alviina on sen lauantai-illoin nähnyt liian usein?" Viklund hypiskeli hämillään hattunsa liertä. Hän vältteli pilaani ja ehdotti: "Minä luulen, että rättäri Rimpeliinin puvusta tulisi hyvä!"
Minun täytyi ottaa hänet uskotukseni. "Kuulkaas nyt, Viiklunti! Minä aion vielä tänä aamuna mennä Lahisten navettaan vesi-ja sähköjohtojen korjaajana. Sitä varten tarvitsisin teidän pyhäpukunne." Viklund näkyi tuumailevan hämmästyttävää uutista kaikilta puolilta. Vähitellen asia nähtävästi alkoi jossakin määrin hänelle selvitä. Ilmeisesti häntä kuitenkin joku seikka epäilytti.
Missään tapauksessa hän ei kai sentään ole voinut toimia niin salaperäisesti, ettei hänen hommistaan jotain puheltaisi Lahisten kartanossa. Ja ne puheet tiettävästikin ovat kulkeutuneet myös Holmankin väentupaan. Palatessamme takaisin huoneeseeni, sanoin sentähden Malmfeltille, että pyytäisin saada Holman pehtoria puheillemme. Pehtori Viklund oli nuori, älykkään ja reippaan näköinen mies.
Suolahappo imee ammoniakkia itseensä, ja astiain pohjalle kiteytyy salmiakkia. Kivivatien lukumäärä Viklund kutsuu niitä "kivipytyiksi" saa riippua navetan koosta ja lehmien luvusta. Lahisten uudemmassa navetassa niitä oli neljätoista. Holman suuressa kivinavetassa voisimme käyttää kahdeksantoista."
Punnitsin kutakin astiaa varten 2 kiloa rikkihappoa ja 1 kilon hienoksi survottua keittosuolaa. Astioihin saatiin täten suolahappoa. Sitä myöten kuin Viklund sai laitteitaan valmiiksi, ripusti hän täytetyt astiat navetan kattoon. Lehmät ilmettelivät outoa touhua ja mylvivät Viklundille flegmaattisesti. "Kuinka usein suolahappo on astioissa uusittava"? kysyi herra Ruuth.
"No niin, tuokaa nyt heti rättäri Rimpeliinin pyhäpuku tänne. Myös hattu tai lakki, niin, ja kaulahuivi! Saappaita en tarvitse. Ja Viiklunti ymmärtää: ei kumpikaan teistä puhu sanaakaan tästä! Vielä yksi asia: Tuokaa myöskin pienet teräslankapihdit ja muita pikkukapistuksia, joita monttööri tarvitsee." Viklund hymähti ja lähti oitis. "Hän ei ole puusta pudonnut, teidän pehtorinne.
Tuntuu olevan ajatteleva, ymmärtävä mies", lausuin Malmfeltille. "Hän on käytännöllinen maatöissä, valpas ja tarkka toimissaan. Muuten suuri don Juan, kuten rehellisen maalaispojan tuleekin olla. Jos vuoden jokaisena sunnuntain-vastaisena yönä syttyisi tulipalo Holmassa, niin Viklund ei koskaan olisi tavattavissa kello yhdentoista ja neljän välillä."
Toiselta puolen oli ilmeistä, että Wallenberg ei laskisi minua jalallanikaan takapihansa puolelle. Tietysti hän nyt vedonlyönnin jälkeen tulisi olemaan vielä entistäkin varovaisempi. Muuten itse asia jo alkoi ollakin minulle melkein selvä: maahenki, joka mädättää ilman! "Ja Viiklunti varmaan uskoo Jordanin veden taikoihin?" kysyin leikillä. Viklund hymähti merkitsevästi.