Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
"Kuinka tiesit, mitä minä tein? Luulenpa että sinulla on silmät niskassakin." "Ainakin minulla on kiillotettu hopeakannu pöydällä", sanoi hän. "Mutta sanohan, Watson, mitä saat tietää tuosta kepistä? Koska emme, ikävä kyllä, saaneet tavata sen omistajaa, emmekä voi aavistaakaan hänen asiaansa, on tämä hänen käynnistään jäänyt pieni muisto meille hyvin tärkeä.
»Kohta kaksi. Mene, lapseni, sänkyyn, ettet palellu.» »Saanko jättää oven auki?» »Peloittaako sinua?» »Peloittaa vähän.» »Jätä sitten. Ethän liene kipeä, Hannaseni?» »En minä ole kipeä.» »Näytät vähän kalpealta. Kun et vaan olisi sentään?» »Mamma, minä näin niin pahaa unta. Kun suuri musta koira ajoi takaa ja tahtoi purra.» »Sitäkö rupesit pelkäämään? Vaikka tiesit, ettei se ollut muuta kuin unta.
SOFIA: Niin, niin, lapseni, minun sydäntäni kouristaa, kun ajattelen teitä kahta. Kuinka toisin on kaikki käynyt! LISBETA: Ja kuitenkin luulit voivasi edeltäpäin laskea kaikki. Sinä tiesit jo nimenkin: Rosencröell. Rosencröell! SOFIA: Niinpä niin Rosencröell! Ei kaikki ole vielä menetetty. LISBETA: Minä en jaksa toivoa enää.
CYMBELINE. Taas menkää tiedustamaan vointiaan. Hengelle käypä raivo tuo! Oi, taivas, Syvältä äkkiin isket! Imogen, Iloni paras, poissa! Kuningatar Poteva henkeään, juur' tähän aikaan, Kun uhkaa julma sota! Cloten poissa, Jok' oisi nyt niin tarpeen! Mennyt kaikki On lohdun toivokin! Mut sinä, koira, Sa tiesit hänen lähdöstään, vaikk' olet Niin tietämättömänä.
»Niin, Alette», hän tunnusti, »minulla oli todellakin yhteen aikaan kovemmat päivät kuin sinä tiesit; tahdoin niin hartaasti, niin hartaasti säästää sinua, näetkö»... »Niin, tosiaan minua on säästetty!» sanoi hän itsekseen. »Mutta jos olisit säästänyt minua hiukan vähemmän, niin en kenties olisi näin köyhä nyt.» »On kerta kaikkiaan niin, että sinä olet kokonaan elänyt lapsiamme varten, Alette.
Vähän aikaa he molemmat äänettöminä jatkoivat työtään. Mutta sitten laski John kynänsä pois, nojasi päätänsä käteen ja katseli vakavasti Almaan. »Puhuiko Nymark sinulle tästä jo aamupäivällä?» hän kysyi. »Puhui», vastasi Alma, hiukan epävarmasti. »Ja sinä tiesit hänen tulevan uudelleen, saadakseen minua suostumaan tuumaan?»
Taas oltiin hiukan ääneti, mutta kun talon mies ei alottanut puhetta, jatkoi Musta-Heikki: "eilen olit sinä vaihdokas-parka jokseenkin huonolla tuulella: sinä siis tiesit tuon ukkohupakon naimapuuhista?"
"Ja miksikä sinä, tyttäreni" kysyi munkki vielä, "olet edelleen pitänyt semmoista yhteyttä sen Vuorelais-pojan kanssa, että tiesit miten hänelle saattaa sanaa, nyt kun hänen apuansa tuli tarvis minun hyväkseni? Se on tosiaan sangen paljon, että nuorella neidolla on niin suuri valta semmoisen hurjan varsan yli kuin tuo Vuorelais-poika on."
ANTONIUS. Nyt nöyrä sopimus mun täytyy tehdä Tuon nuorukaisen kanssa, halpamaisest' Imarrella ja madella, mun, joka Pitelin mieltä myöten puolta maailmaa Ja onnen loin ja kukistin. Sa tiesit, Kuink' olin kiinni pauloissas ja kuinka Mun miekkanikin, lemmen hervaisema, Sokeesti sitä kuuli. CLEOPATRA. Anteeks, anteeks! ANTONIUS. Ei, kyynelt' ei! Yks ainoa jo korvaa Tapot ja voitot. Muisku vain!
Minä en ainoastaan uskalla, vaan minun täytyy sanoa mitä nyt sanon... Se, mitä sinä olet tehnyt, on sinun yhteiskunnalliseen asemaasi katsoen, ja katsoen siihen kasvatukseen, jonka kai kuitenkin olet saanut, varastamista ja valehtelemista... Sinä olet käsitellyt ominasi esineitä, jotka eivät olleet yksistään sinun, ja tehnyt sen tavalla, jota tiesit minun suuresti paheksuvan, ja sinä olet tehnyt sen minun tietämättäni.
Päivän Sana
Muut Etsivät