United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Monta mennyttä pyheä, Kauvan maannutt' maan povessa, Joiden haudat halkesivat, Kosk' oli Jesus kuolemassa, Rippui ruumis ristin päällä, Nousevat nyt, noudattavat Ilon kanssa kaunehimman; Eipä kulje yksinänsä Voiton kuuluisa kuningas, Seura suuri taivahasta, Enkelit epälukuiset Otit vastahan ilolla, Niinkuin ennenkin iloitsit Syntyessä suuren Luojan: Toiset tuonelta tulevat, Matkustavat maan povesta, Kuljit kuulu kaupunkihin, Kussa kohta ilmestyvät.
Kuin oli saattanut surulla, Murhevaattein maahan vienyt, Jällen tullessa takaisin Vastaan ottaapi ilolla. Sanan saattaja Jumalan Enkeli edestuleepi, Alasastui taivahasta, Otti pois kiven ovelta, Paaden poijes vierittääpi, Jätti paikan paljahaksi; Repesi sinetti rikki, Murtui merkki juutalaisten.
Mutta, ylimys-talollinen sinne, ylimys-talollinen tänne jos Herra itse astuisi alas taivahasta soimaamaan isääni niin en kärsisi sitä. Tiedän kyllä että minun isäni ja Stromminger elivät alituisessa kiistassa, sillä isä oli ainoa, joka uskalsi mennä Stromminger'in kimppuun. Hän on juuri ummelleen yhtä monta kertaa lyönyt Stromminger'in maahan kuin tämä hänet. Se ei ole totta, huusi Stromminger.
Kerran kun kesäksi lähti, Taittui talvelta purimet, Pakkaselta paksut niskat, Itse ilmakin ihastui, Lämmin läihkyi taivahasta, Aurinko paistoi varisti. Lumet lähti, maat sulivat, Virrat aukesi äkisti; Eipä viikon viipynynnä, Tuskin kului viikkokautta, Metsä kun puki pukunsa, Veti verkavaattehensa, Silkkimanttelin sivalsi; Niitty oli neito nuori Kaunistettu kukkasilla.
Tytön luo nyt riemuiten Lensi varpu-kulta: "Kiitollisna siemenen, Otan kyllä sulta. Palkita Jumala Tahtoo kerran sinua. Kiitollisna siemenen Otan kyllä sulta." "En mä ole, lapseni, Lintu tästä maasta. Olen pieni veljesi, Tulin taivahasta. Siemenen Pienoisen, Jonka annoit köyhällen, Sai sun pieni veljesi Enkelitten maasta."
Sinun tulisilmäs sieluhuni Iski taivahasta tulipalon, Jonk' ei liekit konsa sammu. Herra, Suuri Jehova Sa taivahissa Näet tuskat kurjan Kaifas papin. PILATUS: Haa! Sa peto verta janoova, Tunnetko sa tunnon tuskia? Kurja ihmispelkuri, Sinun on syysi murhatekoni. PILATUS: Minunko syyni, konna katala? Sinähän yllyttäen kaikkia Kansasi nostit raivoon veriseen, Mi vaati Natsareenon uhrikseen.
2:NEN PAIMEN: Näin oli asia. Kuulkaa: Kun me kaitsimme kedolla tarvaitamme, taivahasta näimme liekin leimahtavan, äänen kuulimme puhuvan: »Menkäät Ruotuksen talohon, katsokaat kuningastanne!» KANSA: Kuningasta! Kuulkaa, kuulkaa! Entä sitten? 2:NEN PAIMEN: Sitten täytti valkeus pimeän ilman, kuului virsi vienon kaunis, kaikui kannelten helinä, mepä maahan lankesimme niinkuin ukkosen osumat.
Niin, tyhmät vainen kauhistune niitä, Ja konnat niitä vääristelkööt; siitä Ei murru miehen miel', ei rohkeus. Oi vapaus, sa lahja taivahasta, Sun alttarisi pyhäks tunnustan. Sa alkuasi olet Jumalasta, Siks polviani sulle notkistan. Jos auringonkin valotta ma oisin, Niin onnellisna sittäik' olla voisin, Kun johtajanain vaan on vapaus. Miksi en? Lintu pieni, lehdon puulla Riemut sulla riittää.
Mielestä haihtui haikeus; nyt vasta Ma muistin, aamukoissahan sen näin, Ett' uskon sätehet se taivahasta Johdatti kerta Hämeesenkin päin, Ja poistaessaan meiltä pakanuuden Ehk' ankarast', toi oikeen vapauden.
»Eipä Tuoni ottanut, mut leipä Taivahasta putosi, kun kuuteen Lapsehen loi Luoja seitsemännen. Hälle hengen antaja suo leivän, Leivän, jot' ei nauti vielä lapsi; Toisillenpa osansa siis jääpi. Työtä anon, emäntä, nyt sulta Iloissani Luojan antimista.» Tuoll' aina, missä pohjantulten palo Yön synkeydeltä rauhan valloittaa, Siell' yleni se ihmishenki jalo, jon ruumista tuo hauta tallentaa.