Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Sun jalkas lepää päällä piirin pienen, min toinen puolisko on paikka Judaan. Tääll' aamu silloin on, kun siellä ilta; ja hän, min karvat tikapuumme oli, on paikoillaan ja seisoo niinkuin ennen. Hän tältä puolen taivahasta putos, ja maa, mi ennen siinä kaartui, häntä peläten peittyi mereen, nousten siitä
Minä katselen illan taivasta ja muistelen tyttölasta. Minä tahtoisin, tyttö, sun temmata pois turhasta maailmasta. Sulle tahtoisin keväästä laulella ja kertoa taivahasta, yön tähdistä, päivän paisteesta ja kaaresta korkeasta. Minä tahtoisin, että sa kaipaisit mun kanssani korkealle! Ja että sä uhrata tahtoisit mun kanssani taivahalle elos nuoren kukkaset kaunihit, et turhalle maailmalle.
Päivän ruunu, aurinkoinen, Kuuhut, illan armahainen, Läksi pilvilinnastansa Tuota kuulemaan; Henget maasta, taivahasta Kanteloa kaikuvaista Kuullessansa ollenkaan ei Muista kotiaan. Riemu, liike kunnahalla Kummallinen kaikkialla, Vieretysten ruumiillista, Ruumiitonta on; Ukko purpra viittanensa Häärii kesken luomiensa, Väinö tuskin huomaa Herran, Soittaa suruton.
Murehtui nyt äidin mieli, Kasvot synkistyivät, Nuhteihin sai hellä kieli, Silmät kyyneltyivät: "Ah, ett'ei vaan voima Herran Sois teit' orjuutehen kerran! Joutuin linnut paikkahansa Viekää! Rukoilkaatte, Että vapauden kansa Aina olla saatte, Eikä häkkilinnun lailla, Orja, vapautta vailla." Tarulla tyttölasta On kaksi: toisella On sydän taivahasta Ja muoto toisella.
Ja sitten sieltä, mistä ensin iski, laskeusi kotka vaunun-istuimelle ja jätti jälkehensä sulkasateen. Kuin sydämestä, joka vaikeroipi, nyt ääni Taivahasta soi, mi sanoi: »Voi, laivani, kuin sull' on huono lasti!» Ja oli kuin maa auennut nyt oisi, väliltä pyöräin lohikäärme noussut, mi purstollansa vaununpohjan puhkas.
Hän veisasi: Oi päivä kallis päivien, Kuin korkealle siipes viepi! Muut päivät maahan heittäen Päin toivon päivää käännät tiesi. Oi salli, sua seuraten, Mun maasta nousta matalasta Ja valon lähde ikuinen Sun kanssas löytää taivahasta. Näitten pyhien sanojen kaiku korvissamme ja sydämet kiitosta ja ylistystä täynnä, isälläni ja minulla sinä autuaana sunnuntai-aamuna oli suloinen matka kirkollemme.
Kansa outoja anoopi, Ikävöitsee ilma kaikki Menot kurjat kuullaksensa, Saadansa sadat sanomat, Vaan ei tottele tosia, Tutki tarpehellisia, Kuinka kulki suuri Herra, Luoja itsensä alensi, Joutunut Jumalan poika .. poika Alemmaksi enkeleitä; Ylimmäisnä ollessansa, Alas astui taivahasta Tänne syntisten sekahan. Näin samos sana lihaksi.
Ja sitten sieltä, mistä ensin iski, laskeusi kotka vaunun-istuimelle ja jätti jälkehensä sulkasateen. Kuin sydämestä, joka vaikeroipi, nyt ääni Taivahasta soi, mi sanoi: »Voi, laivani, kuin sull' on huono lasti!» Ja oli kuin maa auennut nyt oisi, väliltä pyöräin lohikäärme noussut, mi purstollansa vaununpohjan puhkas.
Tuuti, tuuti lasta, Lahjaa taivahasta. Vaan vait! tuutija vaiennut on. Seis nyt, rukki, kehto, Tyynny, rantalehto!
Anna Kiesus antajalle, Tunge tuhlarin kätehen; Vie Juutas vinkujalta, Paha henki parkujalta. Anna aina antajalle, Tunge tuhlarin kätehen: Torvin tuovos taivahasta, Pillin pilvistä puota, Ava maat alaisin puolin, Puhko pellon penkeristä. Almun saan ma antajalta, Tuhlarilta toisen almun, Vinkujalt' ei vettäkänä, Parkujalta ei paloa. Hyvän sään toivotus.
Päivän Sana
Muut Etsivät