Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Ta-arvitaan... Mutta tuleppas niin otat sieltä ne myllyraudat pajassa korjataksesi... Vasarakin on jo niin tylsä, jotta ei ole enää millä kiveä teräväksi hakata. Missäs se Pentti Akkimus nyt itse on, kun ei näy. Jos lie alakerrassa. Ei se siellä ole... Siellä on sillä tyttöjä nyt vähä tulisesti! Jokos te pöngititte oven? Jo... Salvan takana istuvat tään kylän tytöt.
PRINSSI. Ken julkea se tämän riidan alkoi? BENVOLIO. Ilmoittaa, jalo prinssi, minä taidan Tän onnettoman kinastuksen laidan. Ken tappoi lankosi Mercution, Hän tuoss' on surmaamana Romeon. KREIVINNA CAPULET. Voi, Tybalt, lanko! Veljen lapsi, voi! Oi, prinssi! Capulet! Vielä huppeloi Tuo veri kallis! Prinssi, veren tään Montague saakoon maksaa verellään. Voi, lanko, lanko!
Ol' mauri, baski, burgundi Jo polkenut sen hiekkaa, Ja gooti, roomalainen tääll' Ol' välkytellyt miekkaa Mut vapautta vieläkin Tään seudun kansa vaati, Ja sydämmensä uskonnon Se itse myöskin laati. Nyt kumma joukko kulkien Sai vuorilaakson suusta, Selässä pussit, ryysyissä, Jaloissa kengät puusta.
Kuin vaanii otettaan ja voittoansa öljyiset, paljaat painijat, siks kunnes heill' alkaa iskut ynnä vasta-iskut, näin pyörien he kukin katsoi minuun, niin että kaula aina kääntyi suuntaan päinvastaiseen kuin jalat. Yksi virkkoi: »Hätämme, tien tään auhdon luoma, sekä näkömme häijy, alaston jos meitä ja pyyntöjämme saa sun halveksumaan,
Samainen ääni, joka poisti pelon minulta äkki-sokeudestain, vielä taas mulle antain halun haastamiseen näin jatkoi: »Seulall' olet hienommalla sa seulottava; nyt sun virkkaa täytyy, ken tähän maaliin suunnannut on jouses.» Ma näin: »Kai järjen syyt ja arvovalta, mi tulee ylhäältä, tään istuttaneet minuhun rakkauden liekin lienee.
Ma silloin huomasin, ett' antamaankin käs' olla liian auki voi, ja kaduin tuon synnin sitten kaikkein muiden kanssa. Kuin moni ylösnousee kaljupäänä, kun tietämättömyys heilt' esti synnin tään katumisen kuolinhetkelläkin! Ja tiedä, että syy, mi vastakkainen on suoraan syylle jollekin, sen kanssa yhdessä täällä kuihtuu, kuivatetaan.
Loi Hyvyys korkein, joka itsellensä vain kelpaa, hyväks ihmisen, ja hälle tään paikan pantiks ikirauhan antoi. Syyn oman vuoks hän tääll' ei kauan ollut; syyn oman vuoksi itkuun, vaivaan vaihtoi hän leikit liedot, naurun viattoman. Ett'eivät häiriöt, joit' alla vuoren luo huurut veen ja maan, nuo pyrkiväiset takaisin lämpöön voimiensa mukaan,
tään Hovin tarkoin nähdäkses ja Toivon tuon vahvistaakses itsessäs ja muissa, maan päällä joka hyvään lempeen liehtoo; siis virka, millainen se on ja kuinka se kukkii sielussas ja mistä sait sen.» Näin jatkoi puhettansa toinen liekki.
Lukija huomaa, kuinka kohoo aihe runoni tään, siks ällös ihmettele, jos ylhemmän myös olla täytyy taiteen! Me paikkaa lähestyimme, loitommaksi mi näytti ensin muurin-murrokselta tai vuorelta, mi oli mennyt halki, Nyt siinä portin näin ja portaat: kolme niit' oli, kaikki eri värein välkkyi, näin myöskin portinvahdin, vielä mykän.
Mut niinkuin hiili, josta liekki liehuu, tuon voittaa valkealla hehkullansa, niin ettei himmene sen loisto oma, niin hohdon tään, mi ympäröitsee meitä, lihamme, joka alla maan nyt makaa, myös kerran voittava on kirkkaudessa. Väsytä meitä valo ei niin suurkaan, elimet ruumiin koska voimistuvat kaikelle, mistä nautinnon me saamme.»
Päivän Sana
Muut Etsivät