Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Päälle päätteeksi muistui mieleensä että vanha satamavouti Snell klubissa oli vienyt hänet erilleen erääsen nurkkaan ja kuiskannut sormi pitkää punasta nenäänsä vasten painettuna: "Pop pop! Jaakko! parhaasen aikaan toit kun toitkin vanhukselle muutamia killinkiä. Sanotaan pop pop että hän tarvitsee niitä tätä nykyä."
Laskee kätensä alas. Veljekset syleilevät toisiaan. Eläkööt maamme sankar'-nuorukaiset! Nyt meill' on riemun loistavainen juhla, Jalosti onnen-taivas ruskottaa! Lähestyn päivän iltaa iloisena, Kun jalot ruusut jääpi haudalleni. Murheisen kyllä sanoman toit, poika; Vaan aate, josta taistellahan siellä On voitollinen taivaan helmalapsi. Kyll' urhoin johtajan taas taivas nostaa.
Kyllä, mutta, sanoi Matti, sillä niin ja niin paljo sinä tänne toit. Matti oli itsepäinen. Ja mitäs Petter rupeaisi kinastelemaan, koska hän sai enempi? Mutta se, joka oli suutuksissaan, oli myllärin Maija. Kuuleppas nyt Matti, sanoi hän ukolleen, sinä olet niin typityhmä, että sinä voit syödä lusikan puuron mukana. Miksi sinä lahjoitit Petterille kapan jauhoja, kun ei hän niitä tahtonut ottaa?
Nyt kaatui korkea Troia, vaipui valta jo sen, nyt turman hetki on tullut!" Hälle Aleksandros jumalainen vastasi jälleen: "Hektor, on syyttömän päähän syy halu panna sun aina; ehkäpä laiminlöin minä joskus taistelon ennen, vaan en nyt emo kehnoks ei mua vaalinut myöskään siitäpä asti, kun toit sinä kumppanit laivojen kimppuun, täss' yhä seistaan, taistellaan kera danaolaisten.
Maahan heimosi niin toit, Geelitär, äiti sä armas; Murheet myrskysän yön taipale jätti jo taa, Rauha se vienona henki ja kaikk' oli lämpöä täynnä, Helkkyin kantelo soi, itse jo intouduit; Silmäsi kainona loit yli uljaan tunturiseudun, Heimosi laajan maan, taistit taistoja sen!
Siksipä kansa nyt Ilionin hänt' itkevi kaikki; toit surun vanhemmillesi, toit sanomattoman tuskan, Hektor; vaan yli kaikkien mull' on haikea murhe; sillä et kurkottaa mua kohti sa kättäsi voinut, kuiskata mulle et kuollessas, mitä lohtuna oisin kyynelien valuess' öin, päivin muistava aina." Noin hän itkien virkki, ja voihkasi vaimojen parvi.
Norman, sinä onneton poikani, miksi sinä toit sen riivatun haarniskan?" "Jos lienee nuoleni väärin sattunut, en tiedä muuta neuvoa kuin että ammun oman henkeni samaa tietä", vastasi Norman Vasaramies. "Seiso vaan lujana, kyllä saat nähdä kuinka minä sen lumouksen rikon". "Niin, seiso vaan lujana", sanoi Torkil.
Sitten Athos muuttaen yht'äkkiä puheenaihetta lausui: Kesken puheen, suuret kiitokset hevosesta, jonka minulle toit. Onko se mieleisesi? kysyi d'Artagnan. Kyllä, mutta ei se ollut mikään kestävä hevonen.
Silloin vasta hän huomasi miehensä kanssa saapuneen pojan ja hämmästyneenä kysäsi: "onko kauppamies kuollut vai mitä varten sinä Santerin tänne toit?" "Eikä ole kuollut, vaan hän ei enää tänä huonona aikana sanonut jaksavansa poikaa elättää", tuumaili Iska hiljaisesti. "Ja sinä vaan niinikään otit pojan tänne kanssamme kurjuutta kärsimään?" tiedusti Leena nyreissään.
Toit jälleen vapauteni mulle, nyt sua pyydän, käyttöoikeus myös hanki! ANTONIO. Mit' aiot mielessäsi? Selvään sano! TASSO. Kuin tiedät, päättänyt oon runoni; vaan sangen puuttuvainen on se vielä. Sen tänään ruhtinaalle jätin, toivoin esittää saavani myös erään pyynnön.
Päivän Sana
Muut Etsivät