United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirottu ollos, susi vanha, joka enempi erästät kuin peto mikään vuoks nälkäsi, mi milloinkaan ei täyty! Oi taivaat, joiden kierto, niinkuin luullaan myös maankin olot, elin-ehdot muuttaa, tuon suden milloin saapuu karkoittaja? Hitaasti käytiin, varovasti; pidin silmällä vainajia, joiden kuulin ma ähkyn kurjan, itkun säälittävän.
APEMANTUS. Rääkätäkseni. TIMON. Alati konnan virkaa, taikka narrin! Se onko hauskaa? APEMANTUS. On. TIMON. Siis konnankin? APEMANTUS. Hyv' ois, jos muikean tuon muodon otit Kopeuttas kukistaaksesi; mut teit sen Pakosta vain: jos et ois kerjäläinen, Tulisit hovikoksi. Ehdon kurjuus Se kruunattuna elää loiston jälkeen; Ei täyty toinen, vaikka täytetäänkin, Osaansa toinen tyytyy.
Haastoi noin, jopa nous ilohuuto, ja valtava kaiku vastasi laivain puolta, kun huusivat kaikki akhaijit suosiotaan, sanat kuullessaan jumalaisen Odysseun. Heille jo virkkoi myös hepourho Gerenian Nestor: "Voi, jopa tottakin lasten on tuumat teill', ikäpienten pilttien, aimot joill' asetyöt ei intona! Kuinka käy sopimusten, käy valaliittojen vannomiemme? Pätsiin tuiskatkaa pätö päätökset, urotuumat, viinin veettömän uhri ja uskotut myös kädenlyönnit, kun sanakiistaa suott' yhä käymme nyt emmekä keksi keinoa vain, vaikk' on pito neuvon pitkä jo ollut. Mies olit vankkumaton, ole vastakin, Atreun poika, johda akhaijeja valtaisiin asekamppaeluihin. Nuo pari, kolmepa kohdatkoon tuho, jotk' erineuvoon kesken akhaijein erkenevät ei täyty ne kuunaan mielien vain kotimaille jo ennen kuin tuta saadaan, valheko on vai ei Zeun, aigiinkantajan, enne. Valtias näät Kronossynty, ma sen sanon, nyökkäsi meille päivänä lähdön, akhaijit kun merenlaskija-laivoin päänmenoks suoriutui, ikisurmaks iliolaisten, löi käden oikean puolta hän leimauksen hyvin entein.
Oisitko täällä! Ah kuink' uskallan Toivottaa! Toivon täytyy kuihtua. Istuu tuolille ja laulaa sitraa soittaen. Sielu, säästä huokaukses, Silmä, kätke kyyneleesi Taivas hylkää rukoukses, Maass' ei täyty toivotuksesi Sulje murheet sydämmees'! Enpäs, en! kas hopeiset Toivon aaltoset pois huuhtoo Murheet mutaiset! Enpäs, en! kas kultaiset Lemmen liekit polttaa, liehtoo Vaivat, vastukset!
Kirottu ollos, susi vanha, joka enempi erästät kuin peto mikään vuoks nälkäsi, mi milloinkaan ei täyty! Oi taivaat, joiden kierto, niinkuin luullaan myös maankin olot, elin-ehdot muuttaa, tuon suden milloin saapuu karkoittaja? Hitaasti käytiin, varovasti; pidin silmällä vainajia, joiden kuulin ma ähkyn kurjan, itkun säälittävän.
Ja se virkkoi Suomen suurin: "Maille muille lähtekäämme luota äidin äksymielen, isän ilkeän tyköä; tääll' ei konsa kaunis kartu, vartu ei vapaus mielen, synny aateluus sydämen, pään ei täyty päiväntähti!" Vastasi kave Kalevan: "Mennen, mennen mieluhummin maille muille muuraimeksi kuin jäänen kotipolulle, kotimaalle maatumahan, kotisoille sortumahan, kotikaunat kantamahan, kotijuorut juoksemahan!"
Sellainen on rakkautemme loihtu, että sinä et voi kuolla ilman minua, enkä minä ilman sinua. Näen sinun kuolemasi silmieni edessä samalla kertaa kuin omani. Oi ystävä, ei täyty toivoni saada kuolla sinun sylissäsi, tulla haudatuksi samaan arkkuun. Kuolen yksin, ilman sinua, häviän meren syvyyteen.
Noista toisista en varmaan tiedä, mitkä jäänevät eloon, mutta nämä kaksi ainakin jätetään, sanoi Hetvi ja päästi käsissään kiekkuvan vasikan irti sanoen: »Mene nyt sinäkin nuolemaan purtiloa siitä, nyt ei enää paljon mahasi täyty. No nyt ne taas ovat täydet kuin kiiskit, mutta iltasella niihin taas sopii samanlainen saavillinen.
Miespolvi menee, ja toinen tulee; mutta maa pysyy ikuisesti samalla kannalla. Aurinkokin nousee ja aurinko laskee, ja rientää taas paikkaansa, josta hän nousee. Tuuli kulkee etelään ja kiertää pohjoiseen, kulkee alinomaa kääntyellen ja kierroksilleen palaten. Kaikki purot laskevat mereen, mutta meri ei täyty; sinne, minne purot laskevat, ne aina uudelleen palaavat.
"Niin, mutta minun täyty olla senlaisen; minä en taida olla muulla tavalla. Ja miksi en nyt olisi iloinen. Sinulla on tapana pilkata minun kuvituksiani, joksi niitä sanot, mutta näetkö Margareetta, niillä on kuitenkin se hyvä mukanansa, että minä vähemmin kaipaan sitä, jota minulla olisi syytä kaivata.