Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Florinnap' on ennättäivä Kylpemähän lähteellen, Siks on puhdas hän kuin päivä, Kaunis kuin tähtönen. *Liila*. Puoleen päivään makaapi Forella, ja sitte huutaa
Niin kukka kunnahalla Kuin pilvi taivahan, Ne kertoo kaikkialla Hyvyyttä Jumalan. Niin, Hänen asuntonsa On taivas sininen, Ja Hänen katsantonsa On kirkas tähtönen. Maat, taivaat rinnakkaina Hänt' ylistävät vain, Hän kaikkiall' on aina Hän on myös minussain. "Niin, niin se oli!" huudahti Tahvo ilossaan, sillä tietämättään oli Ester juuri laulanut sitä, mitä hän ajatteli, vaan ei osannut sanoa.
Näin kerran taas sen viereen painoin pääni, Ja tuijottelin kurjaa ystävääni; Min' olin synkkä, synkkä lähde kanssa, Ja taivas oli murhevaatteissansa. Mut äkkiäpä tuuli pilvet poisti; Tuhansin tähdet taivahalla loisti; Mut lähteen silmist' oli törkyt poissa, Ja kirkas tähtönen nyt loisti noissa. Kaikuja Hämeestä 1874. T
Kun uinuin lassa mä kehdossain, Näin taivahan tähtyet vuoteeltain Mut kirkkaampina kuin tähtönen koin Ain' ylläni valvovan nähdä mä voin Oman äitini armahat silmät. Nyt tultua neitojen maailmaan Tuhansittain tähtiä kohdata saan, Sinerväistäpä kaksoistähteä vain Niin hellää ja vienoa turhaan hain Kuin armahan äitini silmät. KAUNIIMPI SENT
Ei laulaja konsana tiedä, Miss' onnensa tähtönen käy, Ja silmäns' ei katseita siedä, Ei tuntonsa huomaavan näy. Vaan luotansa täytyvi poistaa Tuo aate: miss' enkeli lie! Sen muoto vaan taivaalla loistaa, Vaan sinne ei johda mun tie! Jos tuntis' en elämän illan Jo käyvän, niin toivoa vois, Ett, Luoja ois laativa sillan, Mi meidät viel' yhtehen tois! Tulipalossa
Mutta alkusyy oli kieltämättä kuitenkin hänen. Kun Entusius naimisiin mentyänsä unelmistansa heräsi ja huomasi, että hänen Hermionensa käytännöllisessä elämässä todellakin oli vain "lintunen, tähtönen, kukkanen" eikä emäntä miksi hän ei silloin rehellisenä miehenä katsonut todellisuutta silmästä silmään?
Mut kuvat, vaikka valheita, Vakuuttavat tok' oikeasta, Ja vertauksest' ontuvasta Totuuden myös voi tuntea, Ja Luojan valhekuvast' ihmisestä Viel' löytyy merkit alkulähtehestä. Viipuri 14/9 Peittyy jos kirkkaus taivahan Yön ja pilvien vaippahan, Peity ei sydämen Tähtönen. Sammuu jos valkeus maailman Syliin kuoleman, Sammu ei henkeni valkeus, Rakkaus.
Ja kuulkaa!» Venuksen synty. Kuni tähtönen taivaan heljän, Kuni unelma ihmemaan, Nous laineista siintävän seljän Iki-Lemmetär hurmassaan. Ja hymyten taivas hohti Nyt kumpuja Kypron kohti, Ja metsät hiljaa huohui, Ja elämä uusi kuohui Nyt runsasna, riemuiten Maan suonissa syttyen. Terve, terve, oi sullen!
»Oi, heretkää, mua kuulkaa, Pois leikki nyt, veikkosein, Ja lauluun kanssani tulkaa Taas vienoisin sävelein. Niist' ei mun armaani herää, Ei siit' ole huolta, ei! Niin nukkuvi hän täll' erää» »Mitä, hänet Tuoniko vei?» »Ei toivon tähtönen paista Nyt enää ikkunastaan, Mut tuolta taivahan laesta Se täst' edes vilkkuvi vaan!
Mutta sen läpi, tuon kuvastavan seinän läpi, pilkahtaa välistä valo metsätorpasta ja välkkää avaruuden periltä pieni, tuikkiva tähtönen. Taas olemme ystäviä, mielialamme ja me. Sillä vaikutus on verraton. Olemme seisahtuneet asemalle, pienelle, metsäiselle. Vaunu on herennyt heilumasta, pyörien kolina lakannut. Täällä sisällä on ihan hiljaista. Viereiseltä sohvalta kuuluu nukkuvan herran hengitys.
Päivän Sana
Muut Etsivät