Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Mut riemusta et sinä naurakaan, Et kiitä kurjuutta, tuhkaa: Sun naurus äänekäs onkin vaan Niin synkkää pilkkaa ja uhkaa. Onneton. Niin musta, niin synkkä yö syksyinen lie; Mut synkempi vielä on eloni tie; Voi yölläkin tuikata tähtönen vielä, Mut tähteä yhtään ei eloni tiellä. Yön toivona tähtöset kirkkahat on: Ne viittaavat valoon ja aurinkohon.
Tuo tumma vuorten valtija mun oli isänäni, ja kankaan kaunis kanerva armaana äitinäni. Vaahtoisa virta veikkonen, ja sisko taivaan tähtönen, puut metsän ystäväni. Ja kainalossa korpimaan ma kasvoin korkeaksi, ja metsälampi laineissaan loi kuvan kauniimmaksi. Mun tuikki tähti latvassain ja kuuhut paistoi oksallain, kun lepäs tyynnä lahti.
Ja kirkas valo auringon Se sinun lemmittysi on, Ja tämän valkeuden laina Se matkallas sua johtaa aina. Ja kohti määrääs riennät vain, Tien pituutta et kysy lain, Et kysy, millaiset on alat, Sä toivot vaan ja lemmit, palat. Oi, kirkas pieni tähtönen, Ma välkkynääsi katselen, Ja aina kun ma katson sinuun, Käy tunne oudonlainen minuun. Suomen Kuvalehti 1/6 1875; Kaikuja Hämeestä 1878.
Pian pursi ol' pieninä pirstaleina, ja ystävät huonoina uimareina ne hukkui helmassa synnyinmaan. Mun myrsky Seinelle kantoi vaan. Mä nousin taasen purtehen uuteen, on toverit uudet ja kaukaisuuteen mua kantaa vierahan virran vuo. Koti kaukana! Rintaan se tuskan luo. On jälleen nauru ja laulu huima, alus ryskyy, vinkuvi tuuli tuima. Pois viime tähtönen uinahtaa. Oi tuskaa! Kaukan' on kotimaa!
Vastasi näin talon kaitsijatar, vaan taas heti Hektor riens asumuksestaan, samat taivaltain kadut uljaat. Kautt' ison kaupungin liki Skaian porttia ehti, jost' ulos aikoi taas hän taiston tanterehelle, puoliso, tuojatar aartehien, kun juoksi jo vastaan, 394 armas Andromakhe, tytär ylvään Eetionin, tuon, joka metsäkkään Plakos-vuoren all' eli ennen Theben kaupungissa, kilikialaisia kaiten; hältäpä tyttären sai avioks sopavälkkyvä Hektor. Nyt tuli vastaan puoliso tuo, kera hoitajaneito poikanen parmaallaan, soma, leikkivä pallero vasta, Hektorin aaluva herttainen, kuin tähtönen kaunis, taatoltaan nimi hällä Skamandrios, muilt' oli taasen Astyanaks, tuki Ilionin näet Hektor ol' yksin.
Päivän Sana
Muut Etsivät